Pyhät ennen ja nyt

Sunnuntain 29.7. tekstit puhuvat uskollisuudesta Jumalan lahjojen hoitajana. Luukas 12 kerrotaan palvelijasta, joka oli isännän poissaollessa saanut hoitaa taloutta. Taloudenhoitajana hän alkoi kuitenkin käyttäytyä kohtuuttomasti: söi, joi, juopotteli ja hakkasi palvelijoita. Kun isäntä sitten yllättäen palasi ja näki, miten asiat talossa olivat, hän suuttui, ja kelvoton taloudenhoitaja sai itse raipaniskuja osakseen.

Päivän teksti kuulostaa nopeasti ajateltuna aika hurjalta. Kuitenkin se muistuttaa meitä asemastamme Jumalan edessä. Olemme toki pelastettuja Jumalan armosta Jeesuksen teon kautta, ja elämämme sujuu vaikka emme ponnistelisi ollenkaan taivaan tiellä. Kuitenkin Jumala odottaa, että toimisimme täällä maan päällä hänen käsinään ja jalkoinaan, olisimme hänen juoksutyttöjään ja -poikiaan. Muita hänellä ei täällä maan päällä oli kuin me - uskovat.

Kun Paavali kirjoitteli kirjeitään seurakunnille, hän aloitti usein kirjeensä puhuttelulla: pyhät.
Esim. kirje Rooman seurakunnalle alkaa tällaisella tervehdyksellä.
Paavali, Kristuksen Jeesuksen palvelija, kutsuttu apostoliksi ja valittu julistamaan Jumalan evankeiliumia, tervehtii Roomassa olevia Jumalalle rakkaita ja hänen kutsumiaan pyhiä. 

Pyhät ilmausta käytettiin alun perin Jerusalemin alkuseurakunnan jäsenistä, nimitystä alettiin sittemmin käyttää kaikkien seurakuntien kristityistä.

Ajattelemme helposti, että pyhiä ovat ne, joista puhutaan Raamatun lehdillä. VT:sta löytyy esim. Joosef, joka raskaista elämänkohtaloista huolimatta kohosi Egyptissä lähes faaraon rinnalle täyttäessään tehtäväänsä maan ruokavarojen hoitajana.

UT:ssa Paavali eli Jumalalle uskollisena, mutta joutui koko ajan vaaroihin. Häntä uhkailtiin ja vainottiin, hänet torjuttiin, kivitettiin, ruoskittiin, pidätettiin, vietiin oikeuden eteen ja vangittiin. Joutuipa hän haaksirikkoonkin ja pakenemaan muurin yli lasketussa korissa.

Kuitenkin hän sanoo Apt. 20: - Eloon jäämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani päähän ja saatan loppuun Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän julistaa evankeliumia Jumalan armosta.

Vaikka meidän elämämme tuntuu vähäpätöiseltä Raamatun pyhiin verrattuna, niin voimme omalla paikallamme olla Jumalan antamassa tehtävässä uskollisia.
Esirukous toisten puolesta on korvaamattoman tärkeää. Lasten, lastenlasten, vanhusten, ystävien tai naapureiden tukemiseen on joka päivä mahdollisuus.
Ja jos sinulla on ylimääräista rahaa, voit tehdä sillä paljon hyödyllistä.
Mahdollisuudet tehdä hyvää ovat rajattomat.

Olen liittänyt tähän päivitykseen muutaman maalaamani kuvan nykyajan pyhistä. He pyrkivät kilvoittemaan omalla pienellä paikallaan.

Jeesus sanoo: - Ole uskollinen kuolemaan asti.



Sivulta Pyhät ennen ja nyt voit lukea nykyajan pyhien elämästä.
 

Tapa elää

Päivitykseni kuva on ollut mieheni ja minun pieni kiistakapula. Kysyin kerran häneltä, oliko hän nähnyt ottamaani kuvaa  täydellisen muotoisesta kivisydämestä.
- Mitä ihmettä, sehän on minun ottamani kuva, mieheni sanoi. - Kuvasin kiven Lapista, kun kävin tutustumassa Tankavaaran kaivokseen. Harmi, etten tullut ottaneeksi kiveä mukaani.
 Hämmästyin.
- Minunhan kuva on! huudahdin närkästyneenä. - Olen kuvannut sen Peräkorven tien varrelta, kohdasta, missä tie tekee mutkan ja alkaa nousta vähitellen ylöspäin.

Oli niin tai näin, joka tapauksessa kuva on mainio kuvaamaan ihmisen kovasydämisyyttä ja kaikenlaista lähestymisen vaikeutta.

Ihmisten lähestyminen small talk-tasolla on suhteellisen helppoa. Harmi vaan, että keskustelun siirtyminen syvällisemmälle tasolle on usein hyvin vaikeaa.

Etelä-Afrikassa kristityt alkoivat muutama vuosi sitten miettiä, mikä olisi arkielämässä luonteva tapa   viedä evankeliumia eteenpäin.
Etelä-Afrikkalaiset kristityt ottivat ohjeekseen Luukas 10 luvun alun, missä Jeesus lähettää 72 opetuslastaan kyliin ja kaupunkeihin. Hän antaa heille yksityiskohtaisia, käytännöllisiä ohjeita.
Etelä-Afrikasta lähtenyt Luukas10-ohjelmassa on neljä askelta.

1. Siunaa
Pyydä Jumalaa siunaamaan päivittäisiä asioitasi, kohtaamiasi ihmisiä ja tilanteita, joissa  olet tai olet menossa. Siunaamiseen kuuluu anteeksiantaminen meitä loukanneelle sekä syytöksistä ja katkeruudesta luopuminen. Siunaaminen tapahtuu rukouksessa, mutta se on myös toisen ihmisen rohkaisemista, myönteisen palautteen antamista ja anteliaisuutta.

2. Ystävyys
Ystävyys ei edellytä Jeesuksesta puhumista. Voimme välittää hänen rakkauttaan olemalla tavallisia ihmisiä. Kuuntele, kulje rinnalla, lohduta ja auta tarvittaessa. Rakenna ystävyyttä rehellisesti, kunnioita toisen ihmisen tunteita ja kokemuksia.

3. Auta, missä voit
Kuulostele toisen ihmisen tarpeita. Voit auttaa häntä jollakin sinulle luontevalla tavalla: antamalla aikaasi, osaamistasi tai pienen summan rahaa. Sopivan tilaisuuden tullen voit tarjoutua rukoilemaan jonkin hänen asiansa puolesta. Jos hän kieltäytyy, voit rukoilla hiljaa mielessäsi.

4. Kerro Jeesuksesta
Helpointa kertoa Jeesuksesta on puhua hänestä omien kokemusten kautta. Mikä saa sinut uskomaan häneen? Miten hän on vaikuttanut elämääsi? Vältä puheessasi hengellisiä käsitteitä, käytä tavallista kieltä.

Olen kopioinut askelet Kansan Raamattuseuran vihkosesta. Siinä kehotetaan valitsemaan viisi ihmistä, joiden puolesta alat rukoilla päivittäin minuutin ajan ja ryhdyt siunaamaan heitä. Rukousta kannattaa jatkaa vähintään vuoden. Niin Jumala alkaa tehdä työtään meidän kivisydämissämme. Hän muokkaa ne vähitellen rakastaviksi  lihasydämiksi.
Jännittävää katsoa muutosta itsessä ja muissa!

Ihmisiä kulkemassa kanssamme elämänpolulla riittää!

Tyhjä penkki

Olen pyrkinyt päivittämään tätä blogia viiden päivän välein. Nyt kuitenkin väli hieman venähti, sillä olen viettänyt kuluneen viikon Oronmyllyllä Parikkalassa hepreankurssilla.
Kurssista on tullut minulle kesän kohokohta. Heinäkuinen viikko kauniissa ympäristössä mieleisen harrastuksen parissa on ollut parasta lomanviettoa.

Tänä vuonna Oron kurssi oli erilainen, sillä Salome-ystäväni ei enää ollutkaan opiskelijoiden iloisessa joukossa. Salome liittyy Oron muistoihini oleellisesti, sillä tapasimme  siellä ensimmäisen kerran vuonna 2010, ja kesäiset tapaamiset opiskelun parissa Orolla jatkuivat vuosittain.

Vielä viime kesänä juhlimme Salomen syntymäpäivää Oron ruokalassa ystäväporukalla. Olimme tilanneet keittiöltä täytekakun, jonka keittäjä oli koristellut runsaasti poimimillaan metsämansikoilla. Tänä kesänä Salome olisi täyttänyt (19.7.) 75 vuotta.

Eilen illalla kun kokoonnuimme Jyväkirkon saliin, sain tehtäväkseni muistella Salomea, sillä paikalla olevien kielenopiskelijoiden ja tanssijoiden joukossa oli monia, jotka tunsivat Salomen ja olivat jo alkuviikosta kyselleet minut tavatessani, missä ystäväni on. Kyselijöille oli suuri järkytys kuulla, että Salome oli siirtynyt taivaan kotiin tämän vuoden maaliskuun 5. päivänä.

Kerroin ystävyytemme alun tapahtumista, miten kumpikin koimme, että taivaan Isä oli itse etsinyt ystävän toisillemme. Niin ihmeelliseltä kaikki tuntui.
Muistelin opiskelujamme sekä Pietarin ja Israelin matkoja. Kerroin myös siitä, miten paljon tämä pieni, vahva ja luovasti ajatteleva nainen sai elämässään aikaan, kun hän kulki kuunnellen taivaallisen Isän tahtoa ja kulki hänen ohjauksessaan.

Puheeni lopuksi hepreanopettajamme, Eija, lauloi opiskelukaverimme Jaronin kanssa Salomen ja minun elämään liittyvän Sweet Chariotin. Tuntui ihanalta kuulla tuo hieno laulu opettajamme laulamana.

Ilta jatkui vielä ehtoollisella ja sen jälkeen vielä musiikilla ja rukoustanssilla.

Ajattelen, että vaikka Salome onkin jo taivaallisissa juhlissa, hän oli salatulla tavalla näkemässä hienon muistohetkemme Orolla ja iloitsi siitä.

Laulava kirkkovene

Kotipitäjäni sijoittuu Kukkia-nimisen järven ympärille. Pitäjän kylät ovat aikoinaan rakentuneet sen rannoille. Kirkonkylälle pääseminen on ollut vaivalloista mutkittelevan rantaviivan takia, siksi kirkkomatkoihin käytettiin aikaisemmin vartavasten rakennettuja kirkkoveneitä.

Vieläkin Kukkia-järven ympärillä olevissa kylissä elää voimakas kirkkoveneperinne. Heinäkuun kirkastussunnuntai on seurakunnan nimikkosunnuntai, jolloin eri kylistä lähteneet kolme kirkkovenettä saapuvat kirkonkylän laituriin. Veneitä vastassa on juhlaväkeä, jotka toivottavat saapuvat kirkkoveneet laululla tervetulleeksi.

Kirkkoveneitä käytetään muihinkin tapahtumiin. Mieheni ja minä osallistuimme nyt heinäkuussa Laulava kirkkovene-soutuun Kukkialla. Olimme liikkeellä Kukkian kulkuri-veneellä, jossa on seitsemän airoparia. Veneeseen mahtuu perämiehen lisäksi 14 soutajaa, joista kukin soutaa omalla airollaan. Perämies on tärkeä soudun rytmin luomisessa, ja edellä soutavan airon liikettä on seurattava tarkkaan. Minulla tosin oli pieniä vaikeuksia, koska edessä soutava oli ulkomaalainen, eivätkä hänen aironvetonsa olleet kovinkaan tasaisia,  niinpä jouduin välillä kolistelemaan airoani hänen kanssaan.

Soutua edeltävinä päivinä ja vielä soutupäivänä oli tuullut ankarasti, ja oli ollut peloissani, kuinka kovat aallot Kukkialla kävisivät. Onneksi tuuli laantui soutuaikaa lähestyttäessä, eivätkä aallot tuntuneet isossa veneessä epämukavilta. Niistä oli päinvastoin hyötyä, kun purjehdimme airot kohotettuina salmien läpi tuulen vapaakyytiläisinä.

Koska retkemme oli nimetty Laulavaksi kirkkoveneeksi, mukana olivat pappi, kanttori ja virsikirjat, joista lauloimme tuulessa viilettäessämme tuttuja kesäisiä virsiä, suvivirren, Taas kukkasilla kukkulat sekä kiitosvirren Kiitos, sulle Jumalani.
Joillekin laitureille ilmestyi kuuntelijoita, kun kirkkovene lipui laulaen ohi.

Muitakin kuulijoita oli: Kukkia-järven mustavalkoinenkuikka lipui aivan veneen lähellä, eikä pelännyt laulamista, vaan viipyi aivan veneen tuntumassa.



Kirkkokahvitkin pullineen juotiin termospullosta kallioiden reunustamassa salmessa.

Liitän tähän youtubesta Kotikirkko-videon  , jossa näkyy kolmen kirkkoveneen, Aallottaren, Ahti 2:n ja Kukkian kulkurin, lähestyminen kirkonkylän rantaa seurakunnan juhlasunnuntaina Kirkastuksena.

Kuvat: Marja-Liisa Suomalainen Sydän-Hämeen lehti

Rakkauden laki

Eilisen sunnuntain 8. 7. tekstinä oli Luukas 6: 27 - 31.

Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat.

Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat. Rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä solvaavat.

Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa hänelle toinenkin poski. Jos joku ottaa sinulta viitan, älä kiellä häneltä paitaasikaan.

Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takasin siltä, joka ottaa sinun omaasi.

Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää tekin heille.

Keskustelimme raamattupiirissä tästä raamatunkohdasta ja huomasimme, että se loppuu n.s. Kultaiseen sääntöön, joka on hyväksytty monien uskontojen piirissä. Se esiintyy niissä lähes samoin sanoin, sisältö on sama. Mietimme, mitä Kultaisen säännön noudattaminen todella arkielämässämme merkitsisi.

Jeesuksen sanat puhuvat pyrkimisestä rauhaan eri tavoin. Hänen ohjeensa ovat hyvin vaativia, ne tuntuvat vaativat meiltä jotain ihmisen luontoa suurempaa - sellaista rakkautta ja rauhantahtoa, joka vaatii todellista sydämen kypsyyttä.

Eräs piiriläisemme nosti myös käytännön näkökulman esille  omastaan jakamisesta. Hän sanoi kyllä toivovansa, että hänen lapsenlapsensa maksaisi lainaamansa rahan takaisin. Silloin poika oppisi siihen, että tekemistään veloista pitää huolehtia myöhemminkin elämässä. Aivan totta tuokin.

Rauhaan pyritään koko maailman tasolla. Muutaman päivän kuluttua Helsinkiin saapuvat maailman mahtavat, presidentit Trump ja Putin, joilla on roppakaupalla maailmanrauhaan liittyviä asioita käsiteltävänä. On hienoa ajatella, että Suomi voi omalta osaltaan olla mukana keskusteluissa tarjoamalla turvallisen ympäristön tälle merkittävälle tapaamiselle.
Rukoillaan Suomelle siunausta tässä rauhakyyhkyn tehtävässä.

Toivotan blogin lukijoille alkavalle viikolle rauhaa virren 955 (Tuomo Nikkolan) sanoin. Sydämen rauha - rauha Jumalan kanssa on kaiken rauhan ydin.

Rauhaa, ystäväni, 

sinulle toivotan.

Rauhaa, Jumalan rauhaa

 nyt sinulle toivotan.

Rauhaa taivaallista

sinulle toivotan.

Rauhaa, Jumalan rauhaa 

nyt sinulle toivotan.

Kesän ihanuus

Olen viime viikkoina nauttinut runsaasta kukkaloistosta. Teiden pientareet ovat täynnä päivänkakkaroita, pihasaunioita, erilaisia kellokukkia, tuoksuvia mataroita, puna-ailakkeja, apiloita, leinikkejä ja monia monia muita ihanuuksia.

Koska  teiden reunat ovat vaarassa tulla leikatuiksi, olenkin surutta poiminut kukkia. Olen ajatellut, että parempi maljakossa kaunistamassa kotia, kuin leikkurin katkaisemina ojassa.
Niinpä olenkin palannut aamuisilta koiralenkeiltä runsaiden kukkakimppujen kanssa, joita olen sitten asetellut maljakoihin ympäri taloa.

Ihmisen mieli on kummallinen. Joskus jokin ajatus tai sanonta, jota on toistellut koko elämänsä ajan, muuttuukin yllättäen eläväksi ja koskettavan todeksi.
Tänä kesänä silmäni ovat avautuneet katselemaan ympärillä avautuvaa maisemaa Luojan luomana lahjana. 

Kun katselen tätä kotimaisemaani,  vihertäviä viljapeltoja, paria puiden välistä pilkottavaa pientä järveä ja taloja kiertävää metsänreunaa, minusta tuntuu, että käännänpä silmäni minne tahansa, niin katselen rakastavan Jumalan lempeänä hymyileviä kasvoja.
Kaikki mitä näen, on hänen lahjaansa, jonka hän on antanut ihmisille ILOKSI.

Joku blogin lukija voi ajatella, että eipä ole kovin uusi ajatus, mutta minulle se on ollut tänä kesänä tuore ja tosi.

Tänä aamuna poimittu kukkakimppu

Toinen ajatus, joka on minua puhutellut, liittyy kiitollisuuteen ja kiittämiseen. Yleensä kiitämme taivaallista Isää siitä, mitä meillä on.

Tänä kesänä olen yllättäen tajunnut kiittää myös siitä, mitä minulla ei ole. Sellainen kiitos voi tuntua aluksi vaikealta ja kipeältäkin.
Jos kiitollisuuteni kuitenkin kumpuaa tällaisesta näkökulmasta, huomaankin olevani yhtäkkiä täydellisen tyytyväinen.
Silloin minulta ei puutu mitään, kaikki elämäni asiat ovat juuri niin, kuin Isäni on minulle ajatellut.

1. Tess. 5:16 Iloitkaa aina.

Vanha käännös sanoo saman näin:
Iloitkaa joka tilassa.