Maailman kuuluisin pääsiäissaarna

Rakkain pääsiäiskoristeeni on kuvan yli kymmensenttinen pääsiäismuna, johon on painettu kaksi  kirjainta X ja V. Ne ovat alkukirjaimet venäjänkielisestä pääsiäistervehdyksestä: Xristos voskrisenje. Suomeksi käännettynä se tarkoittaa: Kristus on ylösnoussut.
Tämä pääsiäismuna on ollut vuodesta toiseen kotimme koristeena. Olohuoneen sohvapöydällä se kertoo omaa sanomaansa: Kristus on totisesti ylösnoussut!

Löysin Patmoksen päivityksestä tämän maailman kuuluisimman pääsiäissaarnan. Minua viehättää sen ajattomuus ja tekstin vauhdikas riemu.  

Johannes Krysostomos (347–407), jota kutsuttiin Johannes Kultasuuksi hyvän puhetaitonsa takia, oli yksi kuuluisimmista Konstantinopolin piispoista ja kreikkalaisista kirkkoisistä. Hänet tunnetaan muun muassa maailman kenties kuuluisimmasta pääsiäissaarnasta, joka luetaan vuosittain pääsiäisyön jumalanpalveluksessa kaikissa ortodoksisissa kirkoissa. Mutta se ansaitsisi tulla luetuksi muissakin kirkoissa ja seurakunnissa. Se sopii hyvin myös näin pääsiäisen jälkeen. Näin Krysostomos:

Kristus nousi kuolleista! 

Se, joka on hurskas ja rakastaa Jumalaa, iloitkoon tästä hyvästä ja riemuisasta juhlasta.

Joka on oikeamielinen palvelija, tulkoon riemuiten Herransa iloon.

Joka on paastoten kilvoitellut, iloitkoon palkasta.

Joka on ensimmäisestä hetkestä työtä tehnyt, ottakoon tänään vastaan oikeudenmukaisen ansion.

Joka tuli kolmannen hetken jälkeen, ilolla viettäköön juhlaa.

Joka saapui kuudennen hetken jälkeen, älköön lainkaan tunteko pelkoa: kukaan ei menetä mitään.
Joka tuli niin myöhään kuin yhdeksännellä hetkellä, tulkoon mukaan hänkin, lainkaan epäröimättä.
Joka saapui vasta yhdennellätoista hetkellä, älköön olko huolissaan viivästymisestään, sillä valtias on jalomielinen:


hän ottaa vastaan viimeisen niin kuin ensimmäisenkin,
 
hän suo levon yhdennentoista hetken työntekijälle kuten ensimmäisestä hetkestä työtä tehneelle.
 
Viimeisenkin hän armahtaa ja ensimmäisestä pitää huolen:
tuolle hän antaa, tälle lahjoittaa.


Hän ottaa vastaan teot ja hyväksyy aikeenkin.

Hän antaa arvon työlle ja aikomustakin hän kiittää.


Siis tulkaa kaikki sisälle Herranne iloon.
Niin ensimmäiset kuin toiset, iloitkaa juhlasta.

Rikkaat ja köyhät, riemuitkaa toinen toistenne kanssa.

Kilvoittelijat ja välinpitämättömät, kunnioittakaa tätä päivää.

Te, jotka paastositte, ja te, jotka ette paastonneet, riemuitkaa tänä päivänä.

Pöytä on runsas, syökää ylenpalttisuudessa.

Älköön kukaan poistuko nälkäisenä, sillä juhlaruokaa on paljon.

Riemuitkaa kaikki oikeamielisyyden rikkaudesta.
Riemuitkaa kaikki uskon juhlapidoista.


Älköön kukaan valittako puutetta, sillä yhteinen valtakunta on ilmestynyt.

Älköön kukaan itkekö rikkomuksiaan, sillä anteeksiantamus on noussut haudasta.

Älköön kukaan pelätkö kuolemaa, sillä Vapahtajan kuolema on meidät vapauttanut:


kuoleman hallussa pitämä kukisti kuoleman.

Tuonelaan laskeutuessaan hän hävitti tuonelan.

Hän tuhosi sen, joka oli hänen lihaansa maistanut.


Ja tätä odottaessaan Jesaja huudahti ja sanoi: 

"Tuonela kukistui kohdatessaan sinut alhaalla". (Jes.14:9)

Se kukistui ja niin se kohtasi loppunsa.

Se kukistui ja se saatettiin häpeään.

Se kukistui ja niin se kuoletettiin.

Se kukistui ja niin se menetti valtansa.

Se kukistui ja pantiin kahleisiin.

Se otti ruumiin, mutta kohtasi Jumalan.

Se otti maan tomua, mutta kohtasi taivaan.

Se otti, mitä näki mutta kukistui siihen, mitä ei nähnyt.


"Kuolema, missä on sinun otasi?

Tuonela, missä on sinun voittosi?

Kristus nousi kuolleista ja hävitti voimasi.

Kristus nousi kuolleista ja pahuuden henget tuhoutuivat.
Kristus nousi kuolleista ja elämä hallitsee.

Kristus nousi kuolleista, eikä kukaan kuollut ole haudassa.

Sillä Kristus nousi kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista." (1 Kor. 15:20)


Hänelle olkoon kunnia ja valta iankaikkisesta iankaikkiseen. 

Pääsiäisen kukkaloistoa, joka on levinnyt villinä ympäri pihamaata - niin kuin pääsiäisen ilo ainakin!

 

Päivät pääsiäisen jälkeen

Nyt eletään pääsiäisen jälkeisiä päiviä. Olemme siis siirtyneet uuteen aikaan. Kuolema ja murhe ovat väistyneet ja olemme lähteneet vauhdilla eteenpäin.

Maalasin tuon ylläolevan taulun jo vuosia sitten. Siinä kolme tyttöä on käynyt pääsiäisaamuna haudalla ja he ovat saaneet kuulla enkelin sanoman.
Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole kuollut, hän elää! Menkää ja kertokaa tätä viestiä eteenpäin,  että hän todellakin elää. Ja että tekin saatte elää!

- Niin on Jumala maailmaa rakastanut, ettei yksikään joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Joh 3:16

 

Tyttöjen elämä ei koskaan enää ole samanlaista kuin aikaisemmin, vaan tyhjän haudan näkeminen on muuttanut heidät kokonaan. Heillä jokaisella on nyt oma tiensä, jota pitkin he kulkevat maailmaan. Heillä on mukanaan ilosanoma ylösnousseesta Herrasta. Kutakin heistä on odottamassa tulevina päivinä oma tehtävä, joka on räätälöity heidän persoonansa ja taipumustensa mukaan.

He tulevat katselemaan maailmaa kuin uusien lasien läpi. He katselevat ihmisiä ja tilanteita Kristuksen silmin. Hänen myötätuntonsa ja rakkautensa on heidän askeleittensa viittana.

Enkeli saapuu.

Taivas koskettaa maata.

Aamujen aamu.



 

    

Valo jo voittaa,

Kivi ovelta vierii.

Ihmeitten ihme.

Risti riitaa

Kuluneella kärsimysviikolla Notre Damen katedraalin tulipalo ja tuho on pysäyttänyt erityisesti ranskalaiset, mutta myös muun maailman surun ja menetyksen äärelle.
Tuolla 850 vuoden ikäisellä katedraalilla on huikea perspektiivi Euroopan hengelliseen ja kulttuuri- ja taidehistoriaan.
Kuvat liekkien loimottamasta luhistuvasta tornista ja kadulle polvistuvista, rukoilevista katolista vetää sanattomaksi. Mitä tämä kaikki oikein on? Joku on jopa näkevinään Herramme hahmon lehtikuvassa tulen keskellä. Mielikuvitus saa näkemään, kuvittelemaan ja ihmettelemään.

Tämän aamun lehti kertoi, että Notre Damen palon alukusyyksi poliisitutkinnassa on paljastunut oikosulku. Koska vanhan katedraalin sammutuslaitteet eivät ole olleet ajan tasalla, niin raivokas tuli on temmannut vallan.
Virallinen media kertoo näin. Sitten on kuitenkin n.s. valemedia, joka jakaa omaa puistattavaa tietoaan, joka ei pääse julkiseen levitykseen. Valemediat liittivät Notre Damen palon heti Ranskaa koko kevään riivanneeseen "vandalismiin", josta valtamediat eivät hiiskahdakaan. Pääongelma ei ole se, että meillä on valemedia, joka yrittää johtaa ihmisiä harhaan. Pahinta on se, että koska asioista ei kerrota tarpeeksi avoimesti, varmistamattomille tiedoille ja niistä nouseville arvailuille jää liiaksi tilaa.

Nämä esiinnousseet asiat ovat kuitenkin kovin pysähdyttäviä.

Ranskassa tehdään päivittäin useita hyökkäyksiä kirkkoihin liittyviä pyhiä asioita kohtaan. Osansa saavat ristit, ikonit, kuvapatsaat ja kastemaljat. Hyökkäyksiä on raportoitu vuoden aikana 1063, ja se  tarkoittaa 17 % nousua edelliseen vuoteen.
Kopioin tähän Gavriel Eskelisen päivityksestä löytämäni tietoja helmi- maaliskuulta.

Äskeisten hyökkäysten joukossa Ranskassa
helmikuun ja maaliskuun aikana ovat seuraavat esimerkit: 

• Hyökkääjät
  tunkeutuivat Notre-Dame des Infants kirkkoon Nimesissä, tuhoten sitä, ja
  ihmisulostuksella oli piirretty seinään risti. Pyhitetty risti löydettiin
  kirkon ulkopuolelta roskatunkiosta.
• St.
  Nicolas-kirkkoa Houillesissä tuhottiin kolmessa eri tapauksessa Helmikuun
  aikana; 19.-tuvun Neitsyt Marian patsas, jota pidetään korvaamattomana, oli
  täysin murskattu, ja riippuva risti oli heitetty lattialle, kertoi
  pastori.  
• Vandaalit
  häpäisivät ja tuhosivat ristejä ja kuvapatsaita St.-Alain katedraalissa
  Lavaurissa; Kristusta esittävän kuvapatsaan kädet oli väännetty irvokkaaseen
  asentoon, ja alttarivaate oli poltettu.
• Tuhopolttajat
  polttivat St.Sulpice kirkon Pariisissa pian sunnuntaimessun jälkeen
  sunnuntaina, 17.maaliskuuta. 

Ja Keskisuomalaisen toimittaja, joka lähti selvittämään epävirallisen median uutisia vuoden aikana poltetuista kahdeksasta Ranskan kirkosta, löysi niitä kuitenkin neljä.


 Hiljainen sota on siis käynnissä.  Pitkäperjantain risti luo tänäänkin ristiriitaa. Pahimmillaan se erottaa ihmiset toisistaan, saa ne asettumaan vastakkain - sotaan.

Ristin mies haluaa olla rauhan mies.
- Rauhani minä jätän teille, hän sanoi lähtiessään Isänsä luo.

Mikä olisi se uskontojen välinen dialogi, joka olisi avointa, ja jonka seurauksena kristittyjen ei tarvitsisi luovuttaa omastaan? Mistä löytyisi toisinajattelevia pelottomasti lähestyvä kunnioitus?

Vaelletaan kohti pääsiäistä

Pehmeitä pajunkissoja pullistelevat oksat korvaavat suomalaisena palmusunnuntaina Jeesusta tervehtivien palmunoksien tehtävän.
Tänään voidaan nähdä teillä ja kaduilla pieniä virpojia värikkäiksi koristeltuja pajunoksia käsissään rientämässä talosta toiseen. He ovat kuljettamassa naapurustoon hyvän terveyden ja menestyksen toivotuksia - voisi sanoa, että he kuljettavat siunauksia. Siunaushan tarkoittaa kaikkea hyvää. Parasta mahdollista, mitä toiselle voi toivottaa. 

Kuva Jyväskylän seurakuntalehdestä n:o 7/ 2019

Täällä Jyväskylän Vaajakoskella kuljetaan nyt hiljaisella viikolla Vapahtajan kärsimystietä seurakunnan työntekijöiden ja vapaaehtoisten yhteisesti toteuttaman pääsiäisvaelluksen mukana. Vaelluksen kolme kohtausta tapahtuvat kirkon kerhotiloihin huolellisesti rakennetuissa miljöissä.
Pääsiäisaamun kohtaus esitetään valoisassa kirkkosalissa.

Pääsiäisvaelluksen ohjaaja, Mika Lahtinen, kertoo pääsiäiseen liittyvistä ajatuksistaan: - Vaikka pääsiäinen on joka vuosi sama, minä olen erilainen. Kokemukset ja tapahtumat muovaavat ihmistä ja hänen tapansa katsoa asioita muuttuu. Siksi elämäntilanteesta- ja kokemuksesta löytyy monta tapaa katsoa pääsiäistä.

Vaajakoskella esitettävässä vaelluksessa kukko on tärkeässä roolissa. Se toimii Pietarin omatuntona ja motkottaa Pietarille, että mitäs menit semmoista tekemään.
Kukko nostaa monia ajatuksia syyllisyydestä pintaan, joista pääsiäisaamun enkelin sanoma, että naisten pitäisi kertoa ylösnousemuksesta myös Mestarinsa kieltäneelle Pietarille - kuitenkin vapauttaa.

Vaikka monilla blogin lukijoilla ei ehkä ole mahdollisuutta osallistua tällaiseen järjestettyyn pääsiäisvaellukseen, sen voi tehdä itsekin.
Viime vuonna osallistuin mieheni kanssa mahdollisimman moneen pääsiäisajan tilaisuuteen. Vaelluksemme alkoi palmusunnuntaista ja jatkui kiirastorstain ehtoolliskirkolla. Pitkäperjantain karu, tummiin puettu, ilman urkujen soittoa toteutettu jumalanpalvelus oli äärimmäisen koskettava.
Riemastuttava oli pääsiäisyön messu kynttilöineen ja valoineen. Pääsiäisen iloinen perhejumalanpalvelus, jossa laulettiin maahan lentävästä enkelistä, sai hellän mielen rintaan.
Pääsiäisen juhlinnan lopetti kyläkirkko naapurikylän maamiesseuran talolla, jossa kukoisti seurakunnan yhteisöllisyys ja emäntien leipomat pääsiäisherkut vetivät suun hymyyn.
Näistä eri tilaisuuksista muodostui hieno kokonaisuus, ja koko pääsiäisen ajasta jäi vahva muisto.


Pääsiäsvaelluksesta kertoo myös virsi 77, siitä säkeistöt 1, 2 ja 5.

Käy yrttitarhasta polku,
vie Golgatalle se.
On Hengen viitoittama
sen joka askele.
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.

Tien kaikkein raskaimman Jeesus
on käynyt armossaan,
kun meidän kurjain tähden
hän kulki kuolemaan.
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.

 
Myös laulun oppia uuden
saat tiellä taivahan.
Se taivaassa jo kaikuu
edessä Karitsan.
Hän kuoli kaiken täyttäen,
mutta tie se on tuskien.

Avain ja mahdollisuus

Takatalvi on pyyhkäissyt kautta Keski-Suomen. Olen kahlannut koirani kanssa metsälenkillä lähes puolimetrisessä lumessa.

Taaksepäin meno - vaikkapa säässä - tuntuu ikävältä. Aina haluamme katsoa eteenpäin tulevaisuuteen.

Sunnuntain vaalit ovat eräs avain ja tavallisen ihmisen mahdollisuus vaikuttaa omalla panoksellaan tulevaan.

Kenenkään ei pitäisi jättää käyttämättä äänioikeuttaan.
Jokaisen pitäisi olla tyytyväinen ja ylpeä oikeudestaan ja tuntea velvollisuudekseen astella äänestykoppiin kirjoittamaan ehdokkaansa numeron.








Vaikka ajat muuttuvat, niin hyvien asioiden tekeminen pysyy samanlaisena vuosituhannesta toiseen.
Tässä erinomainen vaalipuhe Jesajalta.
 Jes. 1:16-17

Lakatkaa tekemästä pahaa.
Opetelkaa tekemään hyvää,
Tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta,
puolustakaa sorrettua,
hankkikaa orvoille oikeus,
ajakaa lesken asiaa.

Angels watching over me, my Lord

Lankoni toi yllättäen suvun yhteiseltä, vanhalta kesämökiltä ison laatikollisen kosteudesta käpertyneitä valokuvia. Sieltä löytyi historiaa 1960-luvulta: mieheni luokkakuvia, kuvia rippi- ja ylioppilasjuhlasta.
Elämä oli hyvin dokumentoitu. Oli kuvattu puutarhanhoitoa, matkoja uudella VW:lla ympäri Suomea,  sukulaisvierailuja ja retkiä.

Mieheni ja hänen veljensä eivät olleet kovinkaan innostuneita käppyräisistä kuvista, mutta minut ne aivan lumosivat.

Tuntui ihanalta katsella minulle läheiseksi tulleen perheen historiaa.
Ajatus siitä, että enkelit olivat monin tavoin seuranneet ja siunanneet tämän perheen elämää - vaikkakin salattuina  ja ihmisten siitä mitään tietämättä - ei jättänyt rauhaan, vaan aloin oikoa kuvia ja piirtää niistä kollaaseja luonnoskirjani sivuille.
Ja mielessäni pyöri koko ajan vanha afroamerikkalainen spirituaali.

All night, all day
angels watching over me,
my Lord.
All night, all day
angels watching over me.

Öin ja päivin
enkelit on, Herra,
seuranain.
Öin ja päivin
enkelit on seuranain.

Herra, Jumalasi,
on sinun kanssasi,
hän on voimallinen,
hän auttaa.

Sinä olet hänen ilonsa,
rakkaudessaan
hän tekee sinut
uudeksi,

hän iloitsee,
hän riemuitsee sinusta.

Sef. 3:17
















Jumala ei
kylläkään
ole kaukana
yhdestäkään meistä:
hänessä me
elämme, liikumme 
ja olemme.


         Apt. 17:28

Maan korvessa kulkevi
lapsosen tie,
vaan ihana enkeli
kotihin vie.

Niin pitkä on matka,
ei kotia näy,
vaan ihana enkeli
vieressä käy,
vaan ihana enkeli
vieressä käy.

                 Virsi 971

Heijastuksia

Olin koirani kanssa kävelyllä moottoritien ja junanradan ylittävällä sillalla. Sillan muovikaiteeseen olivat nuoret maalanneet jotakin värikästä. Siinä oli kuvioita ja symboleja, joita en osaa tunnistaa, olin vain kävellyt ohi.
Nyt yhtäkkiä, puoliviiden aikaan iltapäivällä aurinko paistoi maalatun kaiteen läpi ja sai sen hehkumaan aivan eri tavalla. Mitäänsanomaton ankea lähiömaisema muuttui äkkiä uudeksi ja  kiinnostavaksi iltapäiväauringon hehkuessa tuoreesti maalauksen läpi.
Maalaus itsessään oli tavanomainen ja nuutunut, mutta auringon valo sai sen elämään.

Toinen vastaavanlainen heijastuma pysäytti seuraavana päivänä.
Israeliin lähtiessäni olin unohtanut kastella lähtiessäni kiinanruusun. Se oli erillään muista kasveistani, jotka olin laittanut vesiupotukseen, mutta tämä oli unohtunut kirjoituspöydälle suoraan ikkunaan eteen. Muistin kiinanruusun Israelissa eräänä yönä ja menetin syyllisyydentuntoisena yöuneni. Totta oli, että kasvi oli ehtinyt pudottaa kaikki lehtensä matkan aikana. Jäljellä oli pelkkä rankku. En kuitenkaan luovuttanut, kastelin kuolleelta näyttävää kasvia, ja niin se alkoi vähitellen työntää vihreitä lehtiä, muodosti nupun, joka avautui kukaksi. Asetin kukkivan kasvin olohuoneen pöydälle.
Sitten eräänä päivänä, kun huone oli muuten varjossa, jostain osui auringonvalo vain ja ainoastaan kiinanruusun keltaiseen kukkaan ja sai sen heijastamaan auringonpaistetta niin, että kukka hehkui aivan valkoisena. Minusta tuntui, että olin saanut huolimattomuuteni anteeksi.

UT puhuu paljon valosta ja kirkkaudesta.
Tess. 5:5 muistuttaa Olemme valon ja päivän lapsia.

Ef. 5:8 löytyy kehotus: Eläkää valon lapsina!

Eikä valomme ole edes omaamme, vaan heijastusta suuremmasta Valosta.
Te loistatte kuin tähdet taivaalla. Fil. 4:6

Siitä hyvästä ja kauniista, mitä ehkä onnistumme joskus hieman heijastelemaan, emme voi ottaa kunniaa itsellemme. Kor. 3:18 kertoo: Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman  kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.