Helluntain iloa

ONNELLINEN

Tänään olen onnellinen:

olet olemassa!

Kuulen rakkaan äänesi

tuulen kuiskinnassa.

Korkeutta katselen,

kun pilvi toistaan ajaa.

Suuruuttasi ihailen,

kun aalto merta rajaa.

Öisin kuuta kohotan

Luojan taivaan alla.

Aurinkokin lahjaasi,

tanssii korkealla.

Kaikkialla tunnen sen:

olet olemassa!

Kun vuorillasi vaellan

täällä maailmassa.

Hän on voide kasvoilleni ollessani haavoitettu: suuri lääkärini sairastaessani; rikkaus köyhyydessäni; elämän leipä nälkäni tyydyttämiseksi; elämän vesi janoni sammuttamiseksi; ollessani alaston hän vaatettaa minut; pimeydessä hän on aurinkoni; horjuessani hän on kallioni; huolten kuohuissa kamppaillessani hän on tyyni satamani: syytettäessä hän on puolustajani. Kaikissa olosuhteissa hän täyttää kaikki tarpeeni”.
– Martti Luther

ISO PYYNTÖ

Ole minulle viipyvä hetki,

ole ilta ja aamunkoi.

Kulje kanssani elämän retki.

Ole sävel, joka soi!

Ole minulle kutsu yössä

ja vastaus kysymyksiin.

Ole apuna arjen työssä

ja ystävä mietteisiin.

Ole minulle lempeä käsi,

jota tuskassa puristaa.

Ole raikas juokseva vesi,

jolla janoni sammuttaa.

Ole minulle kaikkea tätä!

Ole minulle tulevaisuus.

Älä minua milloinkaan jätä.

Olet maa ja avaruus. 

Toivoa ja valoa

Lehdissä ja tv:ssä silloin tällöin kysellään, mitä suomalaiset haluaisivat tehdä koronan jälkeen.
Monien haave on päästä ravintolaan hyvälle aterialle tai istumaan rauhassa terassille. Erilaisiin tapahtumiin on jo kaipuu, ja lapset ikävöivät urheiluharrastuksiaan.

Minä haaveilen lastenlasten tapaamisesta ja heidän rutistamisestaan. Olemme kokoontuneet monena vuonna juhannuksen aikaan yhteen koko suurperheenä, ja niistä tapaamisista on jäänyt hyvä mieli. On riittänyt se, että on saanut katsella rakkaita kasvoja ja kuulla lasten iloisia ääniä pihamaalla.

Haaveilen myös, että pääsisin vielä matkustamaan Israeliin niin, että matkustaminen olisi turvallista riskiryhmäläisellekin. Haluaisin istua Gennesaretin rannalla ja muistella tapahtumia, jotka liittyvät Vapahtajan elämään. Katselisin järven takana sinertäviä vuoria, ja miettisin siellä sijaitsevia kyliä, joissa Jeesus kohtasi ihmisiä, paransi ja puhui taivaan valtakunnasta.
Olen jatkanut heprean opiskelemista, ja haluaisin kovasti päästä kokeilemaan puhumista. Olen osallistunut tänä keväänä Zoomissa hepreanryhmään. Vaikka etäopetus onkin kivaa ja toimivaa, se ei korvaa tositilanteita.

Nyt kun kevät etenee päivä päivältä, maisema vihertyy, tuomet alkavat tuoksua, käki kukahtelee ja mustarastas lurittelee, koronan kauhut tuntuvat olevan kovin kaukana.
Valo voittaa joka päivä yhä enemmän, toivo tavallisen elämän hyvien asioiden palaamisesta kasvaa yhä enemmän. Luottamus tulevaisuuteen on vielä hauras kuin perhosensiipi, mutta se on jo olemassa.

Jumala lupaa:- Minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan. Ne ovat rauhan, eivätkä tuhon ajatuksia - minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Jer. 29:11

Suomen kansallisperhonen paatsamasini

Kärsivällisyyttä!

Helatorstai puhuu meille kärsivällisyydestä.
Jeesus oli kutsunut oppilaansa Galileaan eräälle vuorelle hyvästelläkseen heidät. Hän antoi oppilailleen siellä tehtävän: opetuslasten oli mentävä kaikkeen maailmaan ja tehtävä kaikista kansoista hänen opetuslapsiaan. Heidän piti opettaa ihmisille kaikki, mitä hän oli opettanut. Jeesus antoi oppilaille lupauksen Pyhän Hengen saamisesta, ja hän lupasi olla heidän kanssaan maailman loppuun asti.
Pian näiden sanojen jälkeen Jeesus otettiin ylös, ja pilvi vei hänet oppilaiden näkyvistä.

Opetuslapset saivat vielä yhden lupauksen. Heidän luonaan seisoi yllättäen kaksi valkopukuista miestä, jotka sanoivat: - Tämä Jeesus, joka otettiin luotanne taivaaseen, tulee takaisin samalla tavoin, kun näitte hänen taivaaseen menevän.
 
Elämme parhaillaan tätä samaa odotuksen aikaa. Aikaa on vierähtänyt 2000 vuotta, mutta Jeesusta ei ole näkynyt. Yhä hän tuntuu viipyvän. Hänen tulonsa odottamisen into on ajan kuluessa heikentynyt, suorastaan unohtunut. Harvoin enää puhutaan Jeesuksen näkyvästä paluusta maan päälle.

Odottaminen vaatii kärsivällisyyttä, josta Jaakob puhuu kirjeessään näin: - Olkaa siis kärsivällisiä, veljet. Katsokaa, kuinka maamies odottaa maan kallista hedelmää ja on kärsivällinen, kunnes maa on saanut syysssateen ja kevätsateen. 
Olkaa tekin siis kärsivällisiä, sillä Herran tulo on lähellä. 

Jaakob mainitsee sanan kärsivällinen jopa kolme kertaa kahden jakeen aikana! Jaak. 5: 7-8
Kärsivällisyys on raamatun näkökulmasta tärkeä asia, suorastaan hyve.
Me nykyajan ihmiset olemme kaikkea muuta kuin kärsivällisiä. Kuulumme pikemminkin kaikki mulle heti! -sukupolveen.

Kärsivällisyydessä on kysymys myös luottamuksesta siitä, että luvattu asia tulee tapahtumaan.
Emme saa menettää uskoamme Jumalan lupauksia kohtaan koskivatpa ne sitten Jeesuksen takaisin paluuta tai muiden Jumalan antamien lupausten toteutumista.

Oikea asenne kärsivälliseen odottamiseen onkin kiitollinen mieli. Vaikka emme vielä näe asiaa toteutuneena, voimme silti luottaa ja jo etukäteen kiittää.

Kaikki hyvä tapahtuu aikanaan! Lämmin kevätkin saapuu ajallaan.

Kevätlinnunsilmä

Askeleita tiellä

Kun nuorempi tyttäreni lähti vuosia sitten vaihto-oppilaaksi Ranskaan, hänen mummunsa antoi tytölle matkaevääksi ja rohkaisuksi sanat:  
Eikö hän näe minun tieni ja laske kaikki askeleeni. Job 31:4.

On hyvin lohdullista ajatella, että joku olisi niin hyvin perillä kaikista menoistani, että hän pystyisi laskemaan jopa kaikki askeleeni.
Nykyään on hyvin muodikasta lenkkeillä niin, että että mukana on jonkinlainen älyranneke tai ainakin puhelin, joka laskee liikkujan askeleita.  Pyrinpä pitämään päivittäin itselleni jonkinlaista kuria siinä, että suunnittelemani askeleiden määrä täyttyy. Valitettavasti näin ei aina käy, vaan puhelimen appi pääsee herjaamaan: viime viikolla askelmääräsi oli korkeampi!

Raamatussa puhutaan paljon askeleista ja tiestä. Elämästä puhutaan vertauskuvallisesti matkana, tienä tai polkuna. Aina ei ihminen itse pystyy arvaamaan, mihin elämä häntä kuljettaa.
Herra ohjaa ihmisen askelet, kukapa arvaa tiensä suunnan. Snl 20:24

Onneksi meidän ei tarvitse olla huolissamme tiemme suunnasta, jos suostumme antamaan kulkumme taivaallisen Isän johdatukseen.
Aina kun olet eksymässä tieltä, milloin oikeaan, milloin vasempaan, sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen: - Tässä on tie, kulkekaa sitä!

Saadakseen taivaan Isältä noin tarkkaa ohjausta, täytyy elää häntä lähellä ja pyrkiä olemaan herkkäkorvainen.
Psalmissa 37 kehotetaan luovuttamaan elämän ohjakset Jumalan käsiin.
Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen. 

Taivaan tiellä kulkeminen antaa jo täällä maan päällä ollessa parhaimmillaan kokemuksen Jumalan läheisyydestä.
 Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo. Sinun oikealla puolellasi ikuinen onni. Ps. 16:11
 

Valon aseet

Minulla oli edessäni tapaaminen, jonka jo etukäteen tiesin olevan vaikea. Selailin hajamielisesti raamattuani, ja toivoin, että voisin jättää koko kohtaamisen väliin. Silloin silmiini osuivat aivan kuin ohimennen sanat: - Ottakaa käyttöön valon aseet.

Jäin niitä tuijottamaan. Ihmettelin, kuinka olin saattanut unohtaa, että elämme maailmassa, jossa on sekä näkyvä todellisuus, että näkymätön todellisuus, jota raamattu kutsuu henkivaltojen maailmaksi. Efesolaiskirjeen 6. luvussa puhutaan Jumalan lupaamasta taisteluvarustuksesta tai Jumalan antamasta sota-asusta.
Mielenkiintoista taisteluvarustuksen kuvauksessa on se, ettei se ole hyökkäystä varten. Siinä ei kehoteta hyökkäämään, väijymään tai tuhoamaan. Sota-asun tarkoituksena Paavali sanoo olevan "voidaksenne kestää", "tehdä vastarintaa" ja "pysyä pystyssä". Hän sanoo vielä:"Seisokaa."

Jumalan antama suoja ylettää meillä päästä varpaisiin. Ilman sitä emme selviä yhtäkään päivää.
Eräs tuttu rovasti lukee miehensä kanssa tämän efesolaiskirjeen kohdan joka aamu, ja he pukevat kuvailevin liikkein sota-asun ylleen ennen päivän töihin ja kohtaaamisiin lähtemistä.
Se ei varmaankaan ole ollenkaan huono idea!

Ottakaa sen tähden yllenne Jumalan koko taisteluvarustus niin, että voitte pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaiken suoritettuanne pysyä pystyssä.
Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, pukeutuneina vanhurskauden haarniskaan,
ja olkoon kenkinänne alttius rauhan evankeliumia kohtaan.
Ottakaa kaikessa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki Pahan palavat nuolet.
Ottakaa myös pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.
Tehkää tämä kaikki alituisessa rukouksessa ja anomisessa. 

Jämäkkä enkeli on napannut kiinni pahan palavan nuolen! (Freiburg, Saksa)

 

Sinivuokkojen aikaan

Sinivuokkojen aika tuo aina mieleeni lapsuudenajan äitienpäivän. Silloin me kolme siskosta juoksimme metsään etsimään äidille sinivuokkoja. Lahjoja meillä ei ollut, mutta ojensimme hänelle koulussa piirtämämme kortit runonsäkeineen.
Siihen aikaan kouluilla pidettiin äitienpäiväjuhlia, joissa oli ihan oma tunnelmansa. Se erosi riemukkaasta kevätjuhlasta, sen tunnelma oli jotenkin juhlallisen harras. Taivaskin kaartui koulun pihan yllä korkealla, oli avaraa, puut vielä lehdettömiä. Esimmäinen pääsynenkin suhahteli pihan yläpuolella. Oli keveä olo, kun sai laittaa jalkaan ensimmäisen kerran hulmuavan kesämekon ja kesäkengät.

Naisilla ja äideillä on ollut merkittävä rooli suomalaisessa kristillisyydessä uskon ja uskonnollisen perinteen siirtämisessä seuraavalle sukupolvelle. Äidit ovat kertoneet joulun ja pääsiäisen tapahtumista, he ovat opettaneet lapsilleen iltarukoukset, Muistan oman äitini lauleskelleen virsiä ja hengellisiä lauluja töitä tehdessään.

Nyt Suomessa tilanne on muuttumassa voimakkaasti, sillä juuri nuoret naiset, n. 30 vuotiaat eroavat kirkosta. Miesten kohdalla tällaista liikehdointää ei ole havaittavissa. Ehkä yleinen ilmapiiri, joka on pullollaan monenlaisia uushengellisiä liikkeitä, vetoaa juuri naisiin. Naiset kokevat, että perinteinen kristinusko on miesten uskonto, he haluavat valita vaihtoehdoista itselleen sopivimman.

Haastankin jokaisen blogin lukijan ottamaan sydämelleen omasta lähipiiristään kymmenen tyttöä, nuorta naista - tai miksei vanhempaakin - ja ryhtyä rukoilemaan heidän puolestaan, että taivaan Isä ja Jeesus tulisivat heille tutuiksi ja läheisiksi, että Jumalan rakkaus kirkastuisi heille, ja että taivaan kodista tulisi heidän elämänsä päämäärä.
Muistin tueksi voi sijoittaa nämä kymmenen nuorta naista  sormiin niin, että yksi sormi vastaa aina yhtä tyttöä tai naista. Aina kun rukoilemme ja ristimme kätemme, niin silloin kannamme nämä rakkaat ihmiset Jumalan eteen.
Tämän idean rukoussormista sai Salome-ystäväni Jumalalta muutama vuosi sitten, silloin sormiin laitettiin  Suomen miehet. Tällä hetkellä tuntuvat miesten asiat olevan kuitenkin paremmalla mallilla.
Otetaan näin äitienpäivän aikaan rukoussormiimme varttuvat tytöt ja nuoret naiset - joista jonakin päivänä tulee Suomeen uusi äitien sukupolvi.

    

Etäyhteyttä

Vappuaattona olimme sopineet suurperheemme kesken, että ottaisimme yhteyttä netin välityksellä. Koska kyseessä oli neljän perheen yhteinen yritys, sitä täytyi ensin harjoitella. Vävy piti meille kahdet harjoitukset, joista toisessa onnistuimme ja toisessa emme.
Vapputervehdystenkään vaihtaminen ei mennyt ihan putkeen, kun poikamme perhe jäi haamumaisiksi varjoiksi. Äänentoistokaan ei onnistunut, vaan ääni jäi kaikumaan ja kiertämään, se muuttui kolminkertaiseksi toivotellen: vappua, vappua, vappua.
Pian yhteys kokonaan katkesi, ja mieheni ja minä jäimme alakuloisina ja ikävöivinä tuijottamaan pimentynyttä ruutua.

Viime sunnuntaina  kirkoissa on puhuttu Jumalan kansan koti-ikävästä.
Ikävä on merkillinen asia. Voin ikävöidä lapsuuden pitkiä aurinkoisia kesiä, nuoruuden kiihkeää elämän vimmaa, perhe-elämän suloisia alkuvuosia ja maailmaan ilmestyneitä upouusia vauvoja. Ikävöinti voi ylettyä myös tulevaisuuteen. Tällä hetkellä ikävöin eniten sitä, että saisi nähdä lapsenlapsiani, kaipaan heidän kanssaan höpöttelyä ja puuhailua.

Ennen vanhaan ihmiset puhuivat taivasikävästä. Moni elämästään jo tarpeeksi saanut tai vaivojensa vanki toivoi pääsyä taivaan kotiin.
Jumalankin läheisyyttä voi ikävöidä. Valitettavasti hän tuntuu välillä olevan kovin kaukana, tai sitten emme huomaa, että hän on kuitenkin koko ajan elämässämme mukana vaikkakin kätkettynä.
Kuljemme Jumalan luomassa kauniissa ja täydellisesti toimivassa maailmassa. Saamme nauttia päivittäin hänen antamistaan hyvistä lahjoista, vaikkapa ruuasta, terveydestä, läheisistä ihmisistä, rakkaudesta.

Apt. 17:27 Paavali puhuu Areiopagailla kreikkalaisille Jumalan olemuksesta.
Hän sanoo: -Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä.

Hän jatkaa: - Hänessä me elämme, liikumme ja olemme.

Jumalaan ei siis tarvitsee pitää etäyhteyttä, hän on meidän kanssamme tälläkin hetkellä lukemattomin eri tavoin.

Piirtänyt Martta 7-vuotiaana