Sivut

torstai 29. huhtikuuta 2021

Tulisieluisia

Olemme mieheni kanssa useana päivänä polttaneet risuja mökkitontiltamme. Aluksi se ei meinannut onnistua, kun risut olivat vielä märkiä, eivätkä partiolaistaidot riittäneet roihun sytyttämiseen. Sitten Pirkanmaalla julistettiin kulovaroitustila, ja piti odotella parempaa aikaa. Nyt on nuotio saanut räiskyä, ja olemme joutuneet vähän varomaankin, etteivät liekit nouse liian korkeiksi.

Tulelle risuja syöttäessämme olemme ihmetelleet tulen väkevää voimaa. Raamatussa tuli tarkoittaa usein Jumalan tuomioita ja puhdistautumista. Jeesus  huudahtaa Luuk. 12:49 Tulta minä ole tullut heittämään maan päälle, ja kuinka tahtoisinkaan, että se olisi jo syttynyt!

Hän jatkaa puhettaan siitä, että hän ei ole tullut tuomaan rauhaa maan päälle, vaan ihmiset joutuvat valitsemaan puolensa hänen suhteensa. Läheisetkin ihmiset asettuvat vastakkain.

Ensimmäisen helluntain tapahtumissa kerrotaan Pyhän Hengen saapumisesta tulenliekkien muodossa. Yhtäkkiä tuli taivaasta humaus, niin kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat. He näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle.

Helluntain tapahtuma oli väkevä ihme, joka muutti opetuslasten elämän. Arat, lukkojen takana istuneet oppilaan lähtivät rohkeasti kaupungin kadulle julistamaan ylösnousseesta Jeesuksesta.  Näkyi Jumalan tulen valtava, muuttava voima!

Paavali puhuu myös tulesta. Hän kehottaa Room. 12:11 Älkää olko toimissanne velttoja. Olkaa Hengessä palavia, palvelkaa Herraa.

Viime vuonna julkaistu uusi raamatunkäännös sanoo saman asian näin: Ahkeroikaa, älkää laiskotelko. Olkaa tulisieluisia Herran palvelijoita. 

Vanhempi käännös muistuttaa siitä, että työ Jumalan pelloilla ei voi olla vain omista sielun syövereistä lähtenyttä, vaan kaiken pohjana on Jumalan Henki. Kun hän on saanut ensin puhdistaa mielemme ja sielumme, silloin emme voi pahasti mennä vikaan.



 

lauantai 24. huhtikuuta 2021

Mikä on arvotonta

Perheemme on kompostoinut talousjätteitä tunnollisesti jo vuosikymmeniä. Nyt menneen joulun aikaan viivyimme maalla niin pitkään, että kaupungissa oleva kompostorimme oli ennättänyt jäätyä. Olin hieman ihmeissäni, mitä olisi pitänyt tehdä. Nettiä selailtuani törmäsin vanhaan japanilaiseen kompostointitapaan - bokashikompostiin. Se kuulosti niin mielenkiintoiselta, siistiltä ja näppärältä, että tilasin sitä vasten kaksi kompostisankoa ja tarvittavaa bokashirouhetta.

Ideana bokashissa on se, että päivittäin talousjäte kerätään paloiteltuina litrankokoiseen rasiaan, jotka sitten rasian täytyttyä tyhjennetään sankoon, taputellaan tiiviiksi ja pinnalle sirotellaan ruokalusikallisen verran bokashirouhetta. Rouheessa on runsaasti mikrobeja, jotka auttavat jätteen ilmatiiviissä fermentoitumisessa. Täysi sanko saa muhia ensin huoneenlämmössä, ja siitä valutetaan nestettä hanan kautta pois. Muhinut aines siirretään joko isompaan pihakompostiin tai sille  perustetaan saaviin multatehdas, jossa siihen lisätään hieman puutarhamultaa. Lopputuote on saavillinen kuohkeaa, ravinnollista multaa, joka on täynnä mahtavaa kasvunvoimaa.

Minulle touhuaminen bokashikompostini kanssa on ollut hyvin hauskaa ja tyydyttävää. Samalla se on puhunut minulle siitä, että mikä on arvotonta ja suorastaan poisheitettävää, muuttuukin arvokkaaksi ja merkitykselliseksi. 

1. Kor. 1 puhuu samasta asiasta, kuinka ihmisen hengellinen kasvu ja muuttuminen on Jumalan armoa ja ihmettä.

Katsokaa omaa kutsumistanne, veljet. Ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa eikä monta jalosukuista. 

Mikä maailmassa on syntyperältään alhaista ja halveksittua, mikä ei ole mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen mitättömäksi kaiken sen, mikä on jotakin, ettei mikään liha voisi kerskailla Jumalan edessä.

Minä kiitän aina Jumalaani teidän tähtenne siitä Jumalan armosta, joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa, että te olette kaikessa rikastuneet hänessä, kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa,

niin ettei teiltä puutu mistään armolahjasta odottaessanne Herramme Jeesuksen ilmestymistä.

Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä.    



 

maanantai 19. huhtikuuta 2021

Sisälle ja ulos


Kun olen ollut matkoilla mieheni kanssa Keski-Euroopan vanhoissa kaupungeissa, niin olen tullut ottaneeksi paljon valokuvia talojen ikkunoista, ovista ja porteista. Ne ovat jostain syystä kiehtoneet mieltäni, sillä niissä on jotain salaperäistä. Ei voi tietää, minkälainen koti on ikkunoiden takana, minkälaisia ihmisiä siellä asuu. Ei pääse katsomaan, mitä löytyy suljettujen ja lukittujen ovien ja porttien takaa. Taidanpa olla vähän utelias!

Menneen sunnuntain teksti kertoo ovesta, Jeesus vertaa siinä itseään lammastarhan oveen. - Minä olen lampaiden ovi, hän sanoo. - Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja rosvoja, mutta lampaat eivät ole kuulleet heitä. Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja hän löytää laitumen. Joh. 10:7-9

Jeesus puhuu vertauksessa niistä ihmisistä, jotka ovat lähteneet seuraamaan Hyvää Paimenta, kuuluvat hänen lammaslaumaansa ja ovat yöaikaan turvassa hänen aidatussa lammastarhassaan. Sinne eivät rosvot, varkaat, eivätkä pedot pääse.
Lammastarha ei kuitenkaan ole mikään lampaiden vankila. Minua ovat aina miellyttänyt kuvaus siitä, kuinka lampaana oleminen on vapaata: hän käy sisään ja ulos ja hän löytää laitumen.

Usein ulkopuolisten käsitys Jeesuksen lammaslaumaan kuulumisesta on ankea. Je ajattelevat, että uskovien elämä on kahlittua ja sääntöjen rajoittamaa: ei saa tehdä sitä, eikä tätä hauskaa. Kuitenkaan nämä rajoitukset eivät ole Jeesuksen asettamia, vaan ihmiset ovat rakennelleet sääntöjä toinen toisilleen. 

Jeesus itse antaa lampaalleen luvan mennä sisään ja ulos tekemään hyviä ja Jumalan mielenmukaisia asioita. Jeesus suorastaan lähettää omansa maailmaan. Hänen lähetyskäskynsäkin, joka jäi hänen viimeiseksi kehotuksekseen maan päällä, kaikuu: - Menkää kaikkeen maailmaan!

Jeesuksen kehotukseen, jonka hän antaa lampaalleen, kuuluu myös ihana lupaus: hän löytää laitumen. Laitumella on vettä, tuoretta ruohoa, valoa ja varjoa sopivasti. 
Seuraajilleen Jeesus lupaa hyvää elämää - ei niinkään taloudellista menestystä - mutta levollisuutta, tyytyväisyyttä, luottamusta, rauhaa ja iloa. 
Miten ihania asioita! Mikäpä on ollessa tällaisen Paimenen laumassa!   



Jeesus on paimen, hän kanssamme käy,
armollaan kantaa, kun tietä ei näy.
Laumaasi suojele, Vapahtaja,
pelko ja ahdistus pois hajota.

Virrestä 177
 

keskiviikko 14. huhtikuuta 2021

Haavoista tunnistamme


 Olen viime aikoina puuhaillut innokkaana taimikasvatuksen parissa. Vuosikausia olen haaveillut kasvihuoneen hankkimisesta, mutta se on aina jäänyt. Syy on ollut se, että asumme kahdessa paikassa ja lisäksi matkustelemme, niin kasvihuoneen hoitaminen olisi hankalaa. Nyt kuitenkin koronakeväänä olen  kasvattanut erilaisia tomaatteja, purjoa, kurpitsaa ja kukkia hankkimaani pientä viherhuonetta varten. Maissinkin kylvin - mutta aivan liian aikaisin,  niinpä jouduin sitä hillitsemään, ja nyt se on nuupahtamaisillaan.

Tänään etsin ja puhdistin vanhoja saviruukkuja siirtääkseni taimia isompiin astioihin. Löysin komean vanhan ruukun, josta iso pala oli lohjennut pois. Mielessäni alkoi välittömästi soida Jukka Salmisen Särkynyt saviruukku-laulu.

Olen särkynyt saviruukku
Pala palalta murtui pois
Vain ihmettelin ja itkin
En millään murtunut ois
Sinä Herra minut murskasit
Vaan talletit kaikki palat
Niin paljon minua rakastit
Tahdoit uutta kokonaan
Anna savelle uusi muoto
Tee minusta uusi ruukku
Niin rakkautesi nyt näytät

Viime sunnuntain teksti kertoi siitä, kuinka Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen Jerusalemissa pääsiäisen jälkeen. Opppilaat olivat koolla ja kuuntelivat, kuinka Emmauksen tien kulkijat kertoivat tavanneensa ylösnousseen Jeesuksen. Samassa Jeesus oli heidän keskellään ja tervehti heitä sanoen: - Rauha teille! 

Opetuslapset olivat kuitenkin järkyttyneitä ja epäilivät. Silloin Jeesus kehotti heitä: - Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani, minä itse tässä olen. Koskettakaa minua ja katsokaa! Ei hengellä ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minulle olevan. Luuk. 24:39

Jeesus pyysi oppilaitaan erityisesti kiinnittämään huomion hänen käsiinsä ja jalkoihinsa, joihin naulat oli isketty. Oppilaiden piti katsoa Jeesuksen haavoja. Näistä haavoista he tuntisivat Opettajansa. Tuntuu ihmeelliseltä ajatella, että Jeesuksen haavat olivat tärkein tuntomerkki. Voi myös ajatella, että hänen haavansa ovat myös kunniamerkki siitä, että Jeesuksen tehtävä ihmisten pelastajana oli suoritettu, ja tie taivaan kotiin avattu niiden kautta.

Usein me häpeämme omia kipujamme ja haavojamme. Kuitenkin meidänkin haavamme ovat tärkeitä siinä kasvun prosessissa, että kipujemme ja vaikeuksiemme kautta opimme ymmärtämään paremmin itseä, toisiamme ja elämää yleensäkin. Haavojen kautta olemme ehkä hieman armollisempia toisimme kohtaan.



                                                       Saviruukussa uutta kasvua - kurpitsan taimi!

perjantai 9. huhtikuuta 2021

Esteistä eteenpäin


Pyydän ensiksi anteeksi Raija Maulan kuvan laatua. Näin sen Fb:n sivulla ja nappasin hämärissä valokuvan. Kovin tuli vino ja hämärä. Kun palasin ottamaan parempaa kuvaa, en enää löytänytkään sitä. Teksti kuuluu kokonaisuudessaan: Isä, lähetä yhä enkeleitä vierittämään syrjään kiviä, jotka estävät elämää.

Pääsiäisjuhlan jälkeen ollaan taas laskeutumassa arkeen ja sen tehtäviin. Usein juhla on kuin jonkinlainen vuorenharjanne, josta katsellaan taakse- ja eteenpäin. Huilaillessa on saattanut tulla mieleen uusia ajatuksia ja suunnitelmia, joihin tekisi mieli tarttua. Kuitenkin huolestuttaa ajatus siitä, mitä lähimmät ja tuttavat sanoisivat, jos aloittaisinkin jotain uutta ja yllättävää. Saisinko kokea ihmettelyä, naureskelua jopa pientä pilkkaa? 

Monta kertaa suurin vastustajamme uuden asian edessä on oma itsemme. Vastustamme sitä, mitä Jumala haluaisi elämässämme tehdä. Emme anna hänelle vapaita käsiä, hangoittelemme Pyhän Hengen työtä vastaan. Jumala ei kutsu pelkästään yksilöitä vaan seurakuntia tekemään työtä yhdessä toisten kristittyjen kanssa.
Silmämme avautuvat näkemään, kuinka mittasuhteet Jumalan elopelloilla ovat valtavat. Ef. 3:18-19. 
Yhdessä voimme olla arjen enkeleitä ja vierittää tulppana olevia kiviä pois.

Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät. 


                               1. Täältä kun me lähdemme kulkemaan, pääsiäinen jatkua saa.
Toiveikkaasti astumme tulevaan, pääsiäinen jatkua saa.

Kertosäe: Hän kanssamme käy tuleville teille, 
kanssamme käy, ilon antoi meille 
Jeesus nousi ylös haudastaan. 

2. Vaikka moni vaikeus odottaa, pääsiäinen jatkua saa.
Vapahtaja heikkoja vahvistaa, pääsiäinen jatkua saa.
Kertosäe: Hän kanssamme ...

3. Jeesus antoi meille tehtävän, pääsiäinen jatkua saa.
Levittäkää viestiä elämän, pääsiäinen jatkua saa.
Kertosäe: Hän kanssamme ...

                                                                                                    A-M Kaskinen


Kevätpuro pulppuaa vapaana












 

sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

Pääsiäisen iloa


Lensi maahan enkeli / joutuisampi tuulta. /
Suuren kiven vieritti / hän syrjään haudan suulta.


Kivelle hän istahti / puhui iloisesti: /

Jeesus nousi haudasta / ja elää ikuisesti! 

Jeesus, taivaan kuningas / kuolon vallan voitti. /

Jälkeen pitkäperjantain / nyt pääsiäinen koitti.



Niin kuin taivaan enkeli / mekin iloitsemme. /
Saamme rientää kertomaan / nyt elää Jeesuksemme!


Virrestä 88   Sanat Jaakko Haavio ja Niilo Rauhala säv. Kaarlo Voipio

perjantai 2. huhtikuuta 2021

Viimeiset hetket

Kun elämämme raja täällä maan päällä alkaa tulla vastaan, niin monen toivomus on usein se, että saisi elää vielä seuraavaan syntymäpäiväänsä asti. Usein toiveet liittyvät ihmisen tavalliseen arkeen ja harrastuksiin. Joku toivoo, että saisi katsoa suosikkisarjastaan seuraavan kauden. Joku toinen taas kertoo iltapäivälehdessä, että haluaisi päästä vielä kerran festareille. 

Kun Jeesus eli viimeistä päiväänsä, jota kutsumme pitkäperjantaiksi, hänen ajatuksensa viipyivät lähellä olevissa ihmisissä. Kun hän kantoi ristiään kohti Golgatan kumpua, häntä seurasi joukko itkeviä naisia. Heidän puoleensa Jeesus kääntyi kertoen Jerusalemin tulevasta kohtalosta. Hän halusi valmistaa naisia, sillä äideillä on lastensa kautta näkökulmaa kauas tulevaisuuteen. Jeesus sanoi: - Älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne.

Jeesus rukoili yllättävästi myös sotilaiden puolesta, jotka naulitsivat hänet ristiin. Hän sanoi: - Isä, anna anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät. 

Ristillä kipujensa keskellä Jeesus jaksoi huomioida vieressään olevan rikollisen. Hänen toiselle puolelleen naulittu pyysi häneltä lohtua: - Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi. Kaiken oman  tuskansa keskellä Jeesus vakuutti hänelle: - Totisesti, minä sanon sinulle: tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa.

Viimeisinä hetkinään Jeesus kantoi huolta myös läheisistään. Hän näki ristin juurella äitinsä sekä läheisimmän opetuslapsensa. Hän halusi turvata äitinsä tulevaisuuden ja sanoi: - Nainen, katso, poikasi! Samoin hän sanoi opetuslapselle: - Katso, äitisi! Raamatussa kerrotaan, että siitä hetkestä alkaen opetuslapsi otti Marian kotiinsa.

Pitkäperjantain risti osoittaa kahteen suuntaan. Se osoittaa ensiksikin tietä Jumalan luo. Uhraamalla itsensä ristillä syntisten puolesta Jeesus avasi oven meille taivaan kotiin. Samalla sen poikkipuu osoittaa toiseen suuntaan: kohti lähimmäisiä. Lähimmäisistä huolehtiminen, heidän tarpeisiinsa vastaaminen, pahaan vastaaminen hyvällä - kaiken hyvän edistäminen - on Jeesuksen ristin tien koskettava esimerkki.     




 Ainakin 800 vuotta vanhoja Öljypuita Getsemanen puistosta