Kirjat 2018: 6 kirjaa

Kirja-arvostelut 2018

1. Yuval Noah Harari: Homo Deus

2. Saara Kinnunen: Isän kaipuu

3. Paul Otto Brunstadt: Tylsää

4. Saara Kinnunen: Sovintoon elämän kanssa

5. Pauliina Rauhala: Synninkantajat
6. Olli Jalonen: Taivaanpallo

Taivaanpallo
Olli Jalonen
Otava 2018

Jalosen Taivaanpallo-romaani kimposi kuuluisuuteen saatuaan tämän vuoden Finlandia-palkinnon.

Romaania voidaan tarkastella useasta näkökulmasta. 

Ensiksikin se on nuoren pojan - paremminkin lapsen - kehitystarina. Kirjan päähenkilö on Saint Helenalla perheensä kanssa asuva 6-vuotias poika, Kuolleenpuun Angus, joka tapaa kuuluisan tähtitieteilijä Edmond Halleyn. Isättömälle pojalle tähtitieteilijän huomio, saa tämän suorastaan ihannoimaan Halleytä. Kaikki hänessä on ihmeellistä, poika janoaa Halleyn jakamaa tietoa, hän kaipaa Halleyn rohkaisevaa kosketusta olkapäälle. 

Angus on kaikin tavoin tabula rasa. Hän ottaa äitinsä neuvot vakavasti vastaan ja pyrkii noudattamaan niitä tunnontarkasti. Kun hänen äitinsä järjestää hänellä opettajaksi seurakunnan pastorin, hän oppii nopeasti lukemaan. Pastori opettaa Angukselle myös raamattua, ja hän oppiikin helposti ulkoa psalmeja ym. Matematiikkaan ja luonnontieteisiin Anguksella on erityistä viehtymystä. Halley on antanut Angukselle tehtävän lintujenlaskijana päivin ja öin. Tätä tehtäväänsä Angus hoitaa kiitettävän tunnollisesti.

Halley on jo lähtenyt jo kuusi vuotta aikaisemmin takaisin Lontooseen, jonne Anguksen äiti ja pastori haluavat myös pojan lähtevän. Olot saarella ovat vaaralliset epäoikeudenmukaisen kuvernöörin ja uskonnollisen ääriaineksen takia. Anguksen tehtävänä on toimittaa Halleylle kirje, jossa häneltä pyydetään apua saaren asioihin. Äidin toiveena on saada Angus turvaan, koska perheen yksi lapsi on jo surmattu, toinenkin melkein ja kolmas tarinan edetessä. 

Anguksen matka salamatkustajana Lontooseen on rankka ja vaarallinen. Eivätkä hänen olonsa parane paljoa paljastumisen jälkeenkään, koska hän saa raataa ja kohdata väkivaltaa.

Lontoossa Halleyn löytäminen kuitenkin onnistuu melko helposti, paljastuu, ettei Halley olekaan niin ihanteellinen, kuin nuori Angus on luullut. Hän ei halua edistää Anguksen mukanaan tuoman kirjeen asiaa Saint Helenan asukkaiden hyväksi oman asemansa menettämisen pelossa. Paljastuu myös, että Anguksen vuosia kestänyt lintujen laskeminen on ollut pelkkä Halleyn pila.

Kirja on selviytymistarina, se on myös kertomus sinnikkyydestä ja periksiantamattomuudesta.

Nuori Angus on hyvin poikkeuksellinen henkilö. Varsinkin alle 10-vuotiaana hänen persoonansa oli mielestäni epäuskottava. Oli vaikeaa ajatella, että joku pieni lapsi olisi Anguksen kaltainen.

Kun hän kasvoi 11-13 vuotiaaksi, oli helpompi uskoa hänen persoonaansa. 

Kirjan kieli kuitenkin tuki Anguksen ajattelun muuttumista vuosien kuluessa.

Kirjan takaliepeessä kerrotaan, että kirja on uskon ja tieteen välistä kamppailua valistuksen ajan alkaessa. Itse en kuitenkaan löytänyt selkeästi sellaista teemaa. Vaikka pastori luetuttaa Angukselle psalmeja ja välittää hänelle vanhan raamatuntulkinnan mukaista maailmankuvaa, en huomannut Anguksella mitään isompaa ristiriitaa, vaikka Halleyn ajattelu perustuikin luonnontieteeseen. Hän totesi erilaisen ajattelun, mutta ei joutunut erityisiin ristiriitoihin.

Vaikka Anguksen lapsuuden luonnontieteelliset tutkimukset ovat Halleyltä leikkiä, ne harjaannuttavat kuitenkin  Angusta tieteelliseen tutkimustyöhän. Lintujen tähystäminen harjoittaa myös hänen näkökykyään. Niinpä Halley ottaakin hänet tutkimusapulaisekseen ja mukaan Walesiin suuntutuneelle mittausmatkalle.

 

Olli Jalonen on vieraillut Saint Helenan saarella n. 30 vuotta sitten ja saanut matkallaan virikkeitä kirjan kirjoittamiseen. Toki hän on joutunut tekemään paljon tutkimustyötä kirjan materiaalin keräämiseksi. Hän kertoo aloittaneensa kirjan saarella ja kirjoittaneensa sitä 30 vuotta.

Mikä sitten on taivaanpallo?

Lontoossa asuessaan 13-vuotias Angus tulee rakentaneeksi pallon, joka on eräänlainen kuumailmapallo, joka leijuu Lontoon yllä aiheuttaen ihmisille pelkoa, koska he luulevat palloa komeetaksi. Luulin ensin, että Anguksen rakentama pallo oli kirjan nimessä esiintyvä taivaanpallo.

Luin kuitenkin tiedon, että taivaanpalloksi on kauan sitten kutsuttu maan ympärille kuviteltua palloa, jolle tähtikuviot ovat asettuneet.  

Taivaanpallo-romaani jää jotenkin kesken ja muutamat kysymykset vastausta vaille. Saa nähdä, kirjoittaako Jalonen kirjalle jatko-osan. Toivottavasti siihen ei kuitenkaan mene seuraavaa 30 vuotta.

Synninkantajat
Pauliina Rauhala 

Gummerus 2018

Äidinkielenopettaja Pauliina Rauhalan esikoisromaani Taivaslaulu 2013, sai runsaasti tunnustuksia ja valittiin Vuoden kristilliseksi kirjaksi. Rauhalan toinen kirja Synninkantajat käsittelee samaan aihepiiriä - laestadiolaisuutta - kuten edellinenkin. Taivaslaulu oli kirjana raikas ja rakastettava kokemus, joka puhui tummista sävyistään huolimatta hellästi äitiydestä, mutta Synninkantajat-kirjaan minun oli vaikea samaistua. 

Kirja puhuu 1970-luvun lopun elämästä pienessä maalaiskylässä Pohjois-Pohjanmaalla. kuohuvan joen rannalla. Kylässä eletään Ilmestyskirjan tunnelmissa ja pyritään elämään puhtaasti erottumalla maailmasta. Seurakunnassa pidetään hoitokokouksia, joissa pyydetään ja annetaan julkisesti syntejä anteeksi.

Kirjan päähenkilö on Aaron, pieni lapsi, joka elää uskoa todeksi isoisänsä opetusten mukaan.

Isoisä, Taisto, on maallikkosaarnaaja, kalastaja, joka joutuu keskeiseen asemaan hoitokokouksien järjestämisessä ja vetämisessä. Hän kiertää jopa 200 seurakunnassa johdattamassa ihmisiä katumukseen ja anteeksipyyntöön.

Aaronin rakas mummi, Aliisa, on itsenäisesti ajatteleva seurakunnan jäsen. Hänellä on hyvä laulun ääni, ja hän käy paikallisen ev.lut. seurakunnan kuorossa, jossa laulamisesta hän nauttii. Hän haluaa auttaa myös vähäosaisia ja osallistuu ev.lut.srk:n diakoniatoimintaan. Kumpaakaan asiaa eivät laestadiolaiset suvaitse, kuten eivät myöskään E-liikkeessä ostoksilla käyntiä (marxilainen pohja ja jumalankielteisyysoppi taustalla) tai ev.lut.srk:n pyhäkoulumateriaalin käyttämistä lasten opetuksessa. 

Tällaisia asioita hairahtuneet joutuvat julkisesti katumaan, kuten tietysti TV:n katseluakin.

Aaronin täti ja Aliisa-mummin tytär, Auroora, rakastuu ei-laestadiolaiseen mieheen ja tämä on kauhistus. Auroora joutuu luopumaan miehestä, ja tämä suru suistaa nuoren naisen melkein järjiltään.

Tapahtumat tiivistyvät vähitellen Aliisan seurakuntayhteydestä erottamiseen. Aliisa suljetaan koko yhteisön ulkopuolelle. Kun hänen vanhempi tyttärensä synnyttää lapsen, Aliisaa ei kutsuta lapsen kastejuhlaan. 

Ei edes pieni herkkä Aaron saa jutella mumminsa kanssa, koska mummi on kadotettu - huolellisesti kadotukseen julistettu, elävänä henkensä menettänyt, kuolleeksi ilman hautajaisia kupsahtanut - Aaron kirjoittaa ikävissään viimeisen tapaamisen jälkeen vihkoonsa: Lasta ei saa koskaan pakottaa valitsemaan. 

Aaronin elämä ei palaa enää entiselleen, vaan lipuu vääjäämätöntä kohtaloaan kohden.

Kirja on tunteita koskettava monella tavalla, koska kaikki kerrotut näkökulmat saavat lukijan miettimään, miten ihanteellisuuteen pyrkivä yhteisö voi pahimmillaan ajautua hyvistä vaikuttimistaan huolimatta karmeaan suuntaan.

Kaikki tuntuu hyveelliseltä: yhteydestä ja luonnosta eläminen, arkielämän kauneuden näkeminen, yksinkertaisista töistä ja elämästä nauttiminen. Kuitenkin täydellinen sokeus ja ymmärtämättömyys vaanii kaiken keskellä.

Rauhalan kieli on kaunista ja runollista. Koska kuuntelin kirjan äänikirjana, minulla oli vaikeuksia erottaa eri kertojia, sillä kaikkien päähenkilöiden kieli oli samalla tavalla runollista.
Taisto, Aliisa, Aaron ja Aurora puhuivat ja havainnoivat luontoa samalla tavalla. Olisin kaivannut selkeämmät erot eri kertojille.

Kirjassa on yhtenä näkökulmana  kirjailija ja hänen matkakertomuksensa. Se oli mielestäni sekava ja tarpeeton, koska tarina muutenkin oli rikas monen kertojan avaamana.

Ainoastaan kirjailijan vierailu Amerikassa amissien luona pysäytti. Amissit ovat yksi nopeimmin kasvava, perinteinen - suorastaan vanhoillinen - uskonyhteisö, joka kasvattaa itse jäsenensä.
Kirjailija kysyy: - Miksi amissit onnistuvat siinä, missä me emme? Meilläkin on vanhat perinteet, joita ulkopuoliset voisivat tulla katsomaan ja tutustumaan niihin. Missä me menimme vikaan?    

Sovintoon elämän kanssa

Saara Kinnunen

PerusSanoma OY 2016

Olen esitellyt tällä sivulla jo Saara Kinnusen kirjan Isän kaipuu, joka valittiin vuoden kristilliseksi kirjaksi 2016. Olen Saara Kinnusen vankkumaton ihailija, sillä hänen yliopistollisten tutkintojensa (fil. ja valtiotieteen maisteri) hän on sosiaalipsykologi ja psykoterapeutti. Niinpä hänen kirjoituksensa ovat tieteen ja käytännön vuoropuhelua vahvaa kristillistä näkökulmaa unohtamatta.

Sovintoon elämän kanssa on paksu 354-sivuinen teos. Sitä voi kutsua suorastaan itsensä ymmärtämisen ja tuntemisen käsikirjaksi, niin laaja on sen anti. Se on myös oppikirja sielunhoitajille ja muille ihmisten kanssa työtä tekeville.

Sen neljä isoa osiota ovat:
1. Sovintoon menneisyyden kanssa
2. Sovintoon itseni kanssa
3. Sovintoon hankalien tunteitten kanssa
4. Sovintoon ihmissuhteissa
5. Sovintoon Jumalan kanssa 

Jokainen näistä otsikoista sisältää monta mielenkiintoista ala-otsikkoa,
esim. tunteita tarkastellaan 15 eri näkökulmasta.

Ihmissuhdeosion alaotsikoita ovat:
- avaimia sukukaunan avaamiseen
- sovintoon äidin kanssa
- isäsuhteen kivut
- ihanat hankalat sisarussuhteet
- onko kriisiytyneellä parisuhteella toivoa
- pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa
- anteeksiantaminen - tie sovintoon

Kun löysin kirjan Sovintoon elämän kanssa, olin riemastunut, koska kirjan kristillisyyteen pohjautuva näkökulma miellytti minua. Kuitenkaan kirja ei ole hymistelevä tai hurskasteleva, se on hyvin elämänmakuinen ja perustuu tietoon ja kokemukseen.

Kirjaa voi lukea sieltä täältä, juuri itseä kiinnostavista kohdista. Ei tarvitse kahlata 354 sivua alusta loppuun.

3.

Tylsää

Paul Otto Brunstadt

PerusSanoma OY 1999

Luin Paul Otto Brunstadtin kirjan Tylsää heti sen ilmestyttyä lähes 20 vuotta sitten. Silloin luin sitä todella järkyttyneenä ja ajattelin, että onpa kirjoittajalla synkkä näkemys nuorten elämästä. 

Nyt tartuin kirjaan uudelleen erästä tutkimustyötäni varten, oli uudelleen järkyttynyt, sillä ne asiat, joita en ollut ymmärtänyt ja tunnistanut 20 vuotta sitten, olivat nyt täyttä arkipäivää.

Paul Otto Brunstadilla on on laaja näkökulma nuorten elämään, sillä hän on työskennellyt kolme vuotta syrjäytyneen nuorison kanssa eräässä Bergenin lähiössä. Nuorten kanssa työskentelyä auttoi se, että hän oli ennen teologian opiskeluaan käynyt ammattikoulun kone- ja mekaniikka linjan.

Brunstad väitteli teologian tohtoriksi aiheesta Nuoret ja elämänkäsitys.

Kirja alkaa ajatuksesta, ettei ikävystyminen ole mikään uusi asia. Jo filosofi Søren Kirkegaard kuvailee ikävystymistä huvittumiseksi ilman jälkikaikua. Totta onkin, että usein viihteen jälkeen jää tyhjä olo verrattuna kiinnostavan harrastuksen tai tyydyttävästi tehdyn työn jälkeiseen olotilaan.

Brunstad sanoo, että nyky-yhteiskunnassa aikuiset pyrkivät siihen, että elämä näyttäisi päältä päin helpolta ja ongelmattomalta, ja lasten kysymykset lakaistaan matton alle. Niin kulttuuri, jossa syyllisyys, häpeä, synti ja tuomio vaietaan, ja suru ja traagisuus eivät pääse päivän valoon.

Kulttuuri pinnallistuu, suorastaan infantilisoituu. Nuoret aikuiset pakenevat epäkypsiin reagoimisen muotoihin ristiriitojen ja jännitteiden aikoina. Kirjoittajan mielestä varsnkin monet miehet ovat hukassa, ja hän kysyykin terveen ja turvallisen miehen identiteetin perään.

Kun ihmiset eivät koe oloaan turvalliseksi, turvaa pitää hakea omasta ruumiista. Nuorilla ja jo lapsillakin on vakavia syömishäiriöitä. Ihmisruumiin täydellisyyttä etsitään muokkaamalla. Vahvuus ja sitkeys ovat tärkeitä - eivät työn kannalta - vaan sen symboliarvon kannalta, mitä ne edustavat.

Ihmiset tavoittelevat onnea, mutta aina kun joku tavoite on saavutettu, se karkaa kauemmaksi, eikä onni kestä kuin hetken. Onni ei voi koskaan löytää syvää tyydytystä esineitten ja aineen maailmasta. Nälkä on muuttanut sydämeen.

Jos nuori kokee ikävystymistä ja surullisuutta, hänellä on apunaan kännykkä, tietokone, TV, musiikki, alkoholi ja huumeet, joiden avulla hän voi lievittää oloaan. Nuoret janoavat elämyksiä, mutta kaipaavat turvallisuutta. He elävät biologian ja aistien maailmassa.

Monille nykynuorille on kehittynyt kameleonttimainen  olemisen tapa. Eri seurassa hän muuttaa nopeasti identiteettiään. Monillä tämä on seurausta vanhempien erosta, jolloin lapset kohtaavat sopeutumisen haasteita. Heidän on mukauduttava isän ja äidin uusiin puolisoihin, uusiin sisaruksiin, uusiin isovanhempiin, koko uuteen sukuun ja paikkoihin. Parhaimmillaan tämä mukautumisenkyky voi olla arvokas voimavara tulevaisuudessa. Jos lapsen perusturvallisuus on rikkoutunut, mielen mukaututtaminen voi vaikuttaa persoonallisuutta hajoittavasti.
Kouluissa nämä ongelmat ovat selvästi nähtävissä, sillä lapsi voi kärsiä keskittymishäiriöstä, väkivaltaisuudesta ja voimakkaasta huomiontarpeesta. Toisaalta hän voi olla apaattinen eikä hänestä löydy empaattisuutta toisien kanssa toimiessa.

Kirja käsittelee myös sitä, miten tällainen kameleontiksi kehittynyt nuori suhtautuu eri aatteisiin - kaikki käy - milloin mitäkin - juurevuutta hän ei kaipaa. Silloin kristinuskokin on vain yksi vaihtoehto muiden joukossa, johon voi suhtautua hieman ironisesti hymyillen.

Vaikka nyt kerroinkin aika paljon kirjan ajatuksista, jotain jäi vielä toki kertomattakin. Jos joku onnistuu saamaan kirjan käteensä, voi sen kanssa pysähtyä pohtimaan lastemme ja nuortemme elämää. 

2.

Isän kaipuu

Saara Kinnunen

Perussanoma Oy 2016

Saara Kinnunen on fil. ja valtiotieteen maisteri, sosiaalipsykologi ja psykoterapeutti. Hän on kirjoittanut useita kirjoja, jotka käsittelevät perheen ja parisuhteen teemoja.
Kinnunen yhdistää kirjoituksissaan runsasta tietopohjaansa sekä omaa kokemustietoansa, joka tekee hänen kirjansa elämänmakuisiksi ja helposti luettaviksi.
Kinnusen kirjojen aihepiirit ovat itsessään kaikille tuttuja, joten niiden niihin on helppo samastua.

Isän kaipuu-kirja käsittelee nimensä mukaan isän tärkeätä roolia lapsen elämässä. Isän läsnäolo on erään tutkimuksen mukaan merkittävä siinä, miten nuori selviää murrosiän myrskyissä. Viiden eniten valitun asian joukossa mainittiin isä useammin kuin äiti. Eniten valintoja saaneet lauseet olivat:
- hyvät suhteet isän kanssa
- hyvät suhteet kavereiden kanssa
- isän arvostus ja kanustus
- yhteinen tekeminen isän kanssa
- hyvät suhteet äidin kanssa
Isä on siis valittu 3/5 vaihtoehdosta!

Eikä isän kaipuu lopu lapsuuteen ja nuoruuteen. Tässä eräs aikuinen nainen kertoo isän kaipuustaan.
" Istuin isäni luona ja kuuntelin isän loputonta kertomusta itsestään. Keskeytin hänet ja sanoin:"Toivoisin joskus, että kysyisit, mitä minulle ja perheelleni kuuluu." Siihen isä totesi:"Jos suoraan sanon, minua ei yhtään kiinnosta, mitä sinulle ja perheellesi kuuluu. Sinä haet täältä sellaista, mitä täällä ei ole tarjolla. Putosin ikään kuin kuoppaan. Vaikka minulla ei ollut minkäänlaista suhdetta isäni kanssa, joku osa minussa oli odottanut tuota kysymystä. Sitä ei tulisi, nyt tiesin sen. Lähdin aika nopeasti pois.
Istuesssani autossa pahalla mielellä jotain alkoi tapahtua. Tunsin Jumalan läsnäolon. Isäni varjo täyttyi Jumalan kirkkaudella. Mieleni valtasi ilo. Minulla on Isä, joka on puolellani.
Voisin sanoa, että tuossa autossa istuessani löysin Jumalan Isänä. Kyllä hän oli aikaisemminkin ollut taivaallinen Isä, mutta en ollut täysin varma, olisiko hän hädän hetkellä sittenkään auttamassa, siis sama tunne kuin omaan isääni. - Viola (ote kirjasta Isän kaipuu)

Kirjan sisältö on laaja ja monipuolinen. Tässä lukujen aiheita:

- Isä ja ihmisen kolme perustarvetta ja syvintä kaipuuta
- Isän merkitys lapsen kasvulle
- Isä ja lapsen itsetunto
- Isän merkitys tytölle
- Isän merkitys pojalle
- Yhden vanhemman perheet, isättömät tytöt ja pojat
- Isä ja turvaton kiintymyssuhde
- Hyväksy minut, isä
- Kun isä rikkoo rajoja
- Isän kaipuu ja Kun isä kaipaa lapsiaan
- Isätraumasta toipuminen
- Voinko antaa anteeksi?  Tavoitteena sovinto ja Mielen sovinto isän kanssa
- Isän vaikutus jumalakuvaan, Jumala on Isä - Isä meidän, Kaipaava Isä

Kirja on hyvin hyödyllinen eri elämänvaiheissa. Suosittelen, jos haluat pohdiskella isäsuhteen merkitystä.

1.

Homo Deus

Huomisen lyhyt historia

Yuval Noah Harari

Bazar 2017

Yuval Noah Harari on israelilainen tiedemies, joka opettaa Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa. Hänen erikoisalojaan ovat maailmanhistoria, keskiajan historia ja sotahistoria.

Hänen kirjansa Homo Deus ei kuitenkaan keskity menneeseen aikaan, vaan kurkottaa tulevaisuuteen.

Se ei pyri olemaan profeetallinen kirja, vaan tarjoaa nykytiedon pohjalta suuntaviivoja siitä, mihin suuntaan kehitys on menossa. 

Hararilla on laaja tietopohja, hän pystyy kaivelemaan taustaa nykyhetkeen vanhoilta filosofeilta ja kulttuureista eri puolilta maailmaa.

Kirja käsittelee ihmisen mahdollisuuksia nyt ja tulevaisuudessa. Siinä on kolme osaa.

1. Homo sapiens valloittaa maailman

2. Homo sapiens antaa maailmalle merkityksen.

3. Homo sapiens menettää kontrollin.

Kirja ensimmäinen osa on toiveikas ja luottavainen. Siinä kuvaillaan nykyhetken tilannetta, kuinka ihmislaji on onnistunut selvittämään monia ongelmiaan. Asiat, jotka ennen olivat hallitsemattomia, kuten sairaudet ja kulkutautiepidemiat  on saatu suurelta osin hallintaan. Nälkä ei enää ole ihmiskunnalle niin suuri uhka kuin ylensyöminen, johon kuolee enemmän ihmisiä kuin ravinnon puutteeseen. Monet sodatkin pystytään estämään neuvottelemalla.

Kun nämä perusongelmat on jo saatu jonkinlaiseen järjestykseen, niin homo sapiens kykenee  antamaan elämälleen syvempiä merkityksiä. Nykyihminen etsii elämälleen merkitystä ja pyrkii omaan onnellisuuteensa.

Onnellisuuden etsintä on ollut tärkeää jo muinaisessa Kreikassa. Filosofi Epikuros julisti, että elämän ainoa tarkoitus oli onnellisuus. 

Ja  vuonna 1776 Yhdysvaltain perustajat nimesivät onnellisuuden tavoittelun yhdeksi kolmesta ihmisoikeudesta. Muut olivat oikeus elämään ja oikeus vapauteen.

Homo sapiensin toinen tavoite on tulla kuolemattomaksi. Se tarkoittaa ihmisen eliniän pidentämistä kehoa muokkaamalla ja uusimalla.

Onnea ja kuolemattomuutta tavoitellessaan ihmiset yrittävät korottaa itsensä jumaliksi. Tämä jumaluus ei tarkoita taivaan Isää, vaan pikemminkin kreikkalaisia jumalia, jotka olivat ihmisen kaltaisia puutteineen ja oikkuineen.

Ihmisen paranteleminen jumalaksi voi tapahtua kolmella tavalla.

1. Biotekniikan avulla

2. Luomalla kyborgeja, jolloin ihmisen kehoon lisätään epäorgaanisia osia kuten käsiä tekosilmiä tai nanorobotteja.

3. Tai luomalla täysin epäorgaanisia olentoja.

Yuval Noah Harari pohtii ihmisen hermotoimintaa ja käyttäytymistä. Hän on ajattelultaan ateisti, mutta hän pohtii syvästi tieteen ja uskon suhdetta. Hän tietää paljon kristinuskon ja juutalaisuudesta, puhuu niistä arvostavasti. Hän toteaa, ettei ihmisellä ole sielua, koska tiede ei ole sitä löytänyt. Hän heittää romukoppaan myös ihmisen tietoisuuden ja lopuksi myös vapaan tahdon, koska se ei hänen mielestään toimi.

Näin hän siis hylkää teistisen uskonnollisuuden ja uudemman valistuksen aikana syntyneen humanistisen näkemyksen sekä tällä hetkellä vallitsevan liberalismin.

Uusinta ajattelua on dataismi. Maailmaa halitsevat algoritmit, joita tiede pystyy koko ajan lisää. Algoritmit luovat meille mielikuvia, vaikuttavat mielipiteisiimme, keräävät tietoa eli dataa suuriin yksiköihin ja tarjoavat sieltä toimintamalleja - toivottavasti vielä ihmisohjauksessa. Tästä päädytään jo dataismiin.

Hartaan dataistin tulee maksimoida datavirta ja kytkeä itsensä yhä useampiin medioihin, tuottaa ja kuluttaa yhä enemmän informaatiota.

Informaation vapautta ei anneta ihmisille, vaan se annetaan informaatiolle. Kun se viedään pidemmälle, sisäiset ja ulkonaiset algoritmit hallitsevat kaikkea - myös ihmistä - ja lopulta ihmistä ei enää tarvita. Se on homo sapiensin loppu lajina.

Homo Deus  on mielenkiintoinen ja sujuvasti kirjoitettu kirja. Kaikkeen ei pidä tietenkään uskoa, mutta viime aikojen uutisoinnit osoittavat jo tiettyyn suuntaan. Facebookin vuotamat henkilötiedot puhuvat datajättien haavoittuvuudesta ja epävarmuuden uhkasta.

Hararin luomat visiot ovat toteutumassa. Dataismi on uusi uskonto, joka näkyy jo ihmisten käyttäytymisessä. Kännykkä ja tietokone ovat koko ajan saatavilla online-tilassa ympäri vuorokauden, koko ajan algoritmien vallassa. Tekniset uudistukset ovat johtamassa siihen, että yhä useammin algoritmit ohjaavat toisiaan ja robotteja, jotka valtaavat maailman.

Harari tuo näkemyksensä selkeästi esille, mutta ei hylkää mahdollisuutta olla väärässä. Aika tulee näyttämään, kuka hallitsee maailmankaikkeutta.