Psalmi 108:3 "Heräjä harppu ja kannel, minä tahdon herättää aamuruskon."
Eilatin kaupunki on perustettu Punaisen meren pohjukkaan siten, että varsinainen asuttu kaupunki nousee pitkin vuorten rinteitä. Vastakkaisella rannalla siintävät Jordanian vuoret ja Akaban kaupunki on niin lähellä, että melkein voisi kivellä heittää. Siihen puuhaan emme kuitenkaan ryhdy. Hotellialue ja kauppakujat on rakennettu näiden kahden vuoriston väliselle tasangolle meren syliin. Punaista merestä ja Jordanian käsittämättömästä läheisyydestä tulemme kertomaan lisää matkamme loppupuolella. Olemme varanneet itsellemme neljän tunnin juhlaristeilyn Punaisella merellä lomamme viimeisenä päivänä. Mutta - jos siis haluaa pois hotellialueelta on aina kiivettävä. Nyt olimme kipuamassa Eilatin taidemuseoon metsästämään uusia maalausaiheita, sillä katujen reunoille pystytettyjen sähkökaappien oviin maalatut viehättävät taideteoksetkin olimme jo kopioineet.
Eräässä risteyksessä alkoi päämme yläpuolelta kuulua niin voimakas ja suoraan meitä kohti tuleva ääni, että kyyristyimme vaistomaisesti ja korvamme menivät lukkoon. Mikä se oli? Meidän onneksemme se oli suuri matkustajakone, joka oli juuri laskeutumassa sille kentälle joka on keskellä tätä kaupunkia. Kyllä meteli on sietämätön, jos kone lentää niin matalalla, että miltei saa sen renkaasta kiinni.
Teemakuvamme on Magdaleenan käsialaa, ja malli on otettu konservatorion edustalla olevan sähkökaapin ovesta. Ja lopuksi kuva-arvoitus: etsi maalauksesta sähkökaapin lukko.
Jo vain, siellä sitä vaan herätetään pahennusta lähimmäisissä! :-(
VastaaPoistaJohan Pipliassakin sanotaan, että semmoista ei tehdä pidä, mistä lähimmäinen heikoksi tulee. No, onneksi ette joutuneet kotiin konttaamaan, riitti, kun nöyrästi kumarsitte ilmalaivalle!:-)
Minä sain Astalta kirjeen viime viikolla. Hän pyysi minua hankkimaan Sosionomen-nimisen ruotsalaisen ammattilehden, jossa on laaja, mitä erinomaisimmin toimitettu artikkeli Astan synkeästä lapsuudesta. Soitin ja kirjoitin em. lehden päätoimittajalle, Lena Engelmarkille ja hän ilahtui pyynnöstäni niin, että lehti tuli jo eilen perille. Enkeli mikä enkeli, lehti ilmain teitse lenteli.
Karsea on hänen, siis Astan tarina. Ei ihme, että hänen terveytensä on brakannut, usko ihmisiin huvennut eikä elämässä ole sen enempää iloa kuin valoakaan. Lähellähän sitä olisi, mutta kun ei sitä virrenpätkääkään suustaan saa, ei edes huokauksena: "Mä silmät luon ylös ..."
Selkä meni taas lauantaina, kun luiskahdin persukselleni astuessani Almerasta bensa-aseman plaanille autoa tankkaamaan. Vaan eipä tuo ole ihan paha, ilman Buranaa olen, en edes pure hampaita yhteen. Olin menossa Johanin kanssa lätkämatsiin. Lähdimme kesken pois, kun taululla komeilivat luvut 7-2, enkä jaksanut penkillä selkäni kanssa kervistellä.
Tänään on saunapäivä ja E-Laskujen kirjaamispäivä. Se on mulle ihka uutta...
...että tämmöistä.
Sun ukkos, (siis Salomen!) :-)
Paavo
Kiitos Maija viestistäsi! Luin koko tähän astisen matkakertomuksenne ja
VastaaPoistaelin mukananne siellä. Muistan omat matkani ja ajattelen "ehkä vielä Jerusa-
lemissa".
Värikkäästä ja tapahtumarikkaalta vaikuttaa olonne siellä, olettehan sisäisesti niin valveilla, vaikka aika tuntuu omasta mielestänne ikään kuin hidastuneen.
Kauneuden katsominen ja näkeminen voi olla myös Jumalan näkemistä. Ju-
mala asuu kauneudesta, väittää munkki Serafim kirjassaan, joka käsittelee
kauneutta (en muista kirjan nimeä).
Olkoon siunaus mukananne!
Vuokko