Valitettavasti blogin palvelin on temppuillut, kuvat eivät siirry toivotulla tavalla. Toivotaan, että Sweet Chariot pääsee vielä ajelemaan.
Herätessämme vuoret olivat piiloutuneet maitomaisiin pilviin, sitten niiden sävy syveni harmaaksi, muuttui täysin läpitunkeutumattomaksi, tiivistyi ja alkoi sataa. Satoi niin, että ikkunalauta läiskyi, ja vesi alkoi lainehtia marmorilaatoilla.
Ilahduimme: tänään meidän ei tarvitsisi ponnistella, ei siirtyä meren rantaan, tassutella pitkin rantaboulevardia tai käännellä herkkää hipiäämme kuuden uima-altaamme reunoilla. Voisimme viettää oman kotipäivän mielipuuhiemme parissa.
Olemme joka päivä pitäneet hepreantunnin. Mukanamme on mm. hepreankielinen Bereshit-lehti sanastoineen ja äänitteineen. Ihastelemme, miten nykyaikainen kielenopetus onkin tehty helpoksi ja hauskaksi. Lehden artikkeleista saamme tietoa Israelin yhteiskunnasta, tieteistä, taiteista ja politiikasta. Ne oppimamme sanat, joita olemme onnistuneet käyttämään, ovat olleet kuin avain, joilla on saatu monta lukkoa auki. Ihmiset ovat ilahtuneita ja ihmeissään. Valitettavasti keskustelu kuitenkin on loppunut kuin kanan lento, kun parista sanasta on tulvinut vastaukseksi ainakin sata.
Salome on saanut inkeriläisvanhuksen elämäkerran jo kertaalleen kirjoitettua, ja nyt on läpilukemisen aika. Itse olen harjoittanut kirjoittamisen eri lajeja mm. haikuja, joiden 17 tavuun ja 5-7-5- rytmiin olen yrittänyt kuvata luontoa ja sisäisiä tunnelmia.
Aamukuudelta/ herää palmupuutarhassa/ uninen rastas.
Sumu vuorilla./ Kaikki on arvoitusta./ Laskeudu valo.
Poimin siemenen./ Huomista emme tiedä./ Isä tietää.
Pikkuinen höyhen/ ajelehtii aalloilla./ Kevyttä kaikki.
Enkelin pyydän/ mukaan oudoille teille./ Yksin en lähde.
Matkalla oviin/ omat avaimet tietää/ lukkojen Herra.
Vesi värähtää./ Isän käsi hipaisee./ Pyhä kulkee.
Ja sadepäivän iltana tietysti jatkamme "taidevarkauksia". Täydessä keskittyneessä hiljaisuudessa muuttuvat kuuluisat mallikuvat aivan itsemme näköisiksi. (Salomen maalauksen naisesta tuli paljon ohkaisempi!)