Tänään kävimme kaupungin ulkopuolella olevassa maustekaupassa taksilla. Päätimme säästää ja kävellä takaisin. Jouduimme kulkiessamme Jordanian rajalle, josta rajavartija käännytti meidät ja ilmoitti, että pidemmälle emme pääse. Harhailimme paahteessa ilman vesipulloa suola-altailla ja lopulta eksyimme leguaanierämaahan. Onneksi kahden tunnin vaeltelun jälkeen ympyrä sulkeutui ja olimme jälleen maustekaupan pihassa. Kun ostimme kokikset ja tilasimme taksin, kerroin myyjälle, että meillä oli "nice little walk". Hän ihmetteli, etteikö ollut kuuma. Siihen me, ettei ollenkaan, mehän olemme Suomesta!
Harhailumme todellinen syy oli se, että viime viikon rankkasateessa tien loppupätkä oli romahtanut ja keskelle laaksoa oli auennut rotko, jonka pohjalla oli vielä vettä. Oli kuitenkin kiitoksen paikka, että meillä on ollut koko matkan ajan paljon esirukoilijoita taustalla. Monet ovat olleet myös henkisiä valmentajiamme kuten Kaija neuvoillaan kepeästä kantamisesta. Lea puolestaan muistutti lämpimästä pukeutumisesta talvisessa Israelissa, ettemme saisi kylmänkyhmyjä. Ritva varusti meidät vitamiineilla, maitohappobakteereilla, kynttilöillä, lautasliinoilla ja puuropusseilla. Matkalukemista ja muistiinpanovälineitä ovat monet ystävät antaneet myös matkaamme.
Olemme joka ilta lukeneet Marjatta-rovastin kirjoittamasta runokirjasta runon. Valitsimme seuraavat matkalaukkuja pakatessamme.
"Ainainen ikävä/ johonkin/ ja sieltä kotiin"
Ja tämän toisen myös valitsimme:
"Puhu talteen/ jokainen tiaisen vihellys/ ja putoavan pisaran ääni./ Kevät alkaa tulee ja/ on ohi.
Puhu talteen/ jäniksen edestakainen polku/ ja ketun viivasuora jälki/ sänkipellon poikki."
(Salomen maalaaman kuvan tyttö ei ole lähdössä juhliin, vaan pukee jo matkakenkiä jalkaansa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti