Kaipauksesta

Salome kirjoitti pari päivää sitten koti-ikävästä, hänen ikävänsä suuntautui Israeliin ja erityisesti Eilatiin. Tänä aamuna aamuhartaudessa Mari Leppänen puhui myös ikävästä. Hän oli juuri muuttanut uuteen asuntoon ja kaipaili kaikkia niitä edellisiä koteja, joita hänellä oli elämässään ollut, sekä paikkoja, joissa hän oli viihtynyt.
Itse olen tällä hetkellä melko rauhallinen, en tunne kaipaavani mitään. Olen täällä ikivanhassa talossa, mäellä, jossa sukuni on asunut 400 vuotta.  Kesän kauneus ympäröi, ja sisällä  pirtin hirsien luoma rauha.
Toki välillä lastenlasten kaipuu yllättää voimakkaana, silloin on tartuttava matkalaukun kahvaan ja lähdettävä rullaamaan pitkin ja poikin Suomea.

Viime viikolla Valamossa Torsti-filosofi puhui myös lyhyesti kaipauksesta. Hän on pitänyt kokonaisia kurssejakin samasta aiheesta, nyt hän mainitsi kaipauksesta pari-kolme näkökulmaa.

Fouerbachilais-marxilainen tulkinta näkee kaipauksen eroottisuuden etsintänä. Jos kaipuu ei löydä kohdettaan, niin silloin kaipuu kääntyy kohti taivasta. Tästä marxilaiset pitivät esimerkkinä Pyhää Teresaa (josta kirjoitin Teresan nimipäivänä huhtikuussa). Teresa kohtaa enkelin, joka lävistää keihäällä hänen sydämensä. Tämä voidaan tulkita eroottisena kokemuksena.

Augustinolais-kardinaalisen tulkinnan isä, Aurelius Augustinus 300-luvulta, puolestaan kirjoittaa, että kaikki ikävä on periaatteessa Jumalan ikävää. Ernesto Cardinal tiivistää vielä, ettei murhaaja murhaa, vaan etsii itse asiassa Jumalaa. Hän etsii täydellisyyttä, kaipauksen kohdetta.

Jos näin ajattelee, tästä näkökulmasta kaikki optiot, osakesalkut ja rahat ovat Jumalan etsimistä ja ikävää.

Jumala on kuitenkin se, joka on ensimmäiseksi etsinyt ja ikävöinyt meitä. Hän oikein kutsuu ja houkuttelee ihmisiä luokseen. Jumalan ikävöinnistä kertovat Jesaja 55 luvun alkujakeet:
"Kuulkaa kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen. Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi ja syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa!
Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi? - - - Kuulkaa minua, tulkaa minun luokseni, kuulkaa, niin saatte elää!"


Viime sunnuntaina tapasin neljä kaipaukseni kohdetta. Suvun nuorin esitteli mummille juoksu- ja pomppimistaitojaan. Yhdeksänvuotias juoksi kiihdyttävän junan rinnalla kirkkaanvihreässä mekossaan suuri tukka hulmuten. Ja pikkupojat halusivat minut kanssaan tramboliinille, missä he nujersivat  mumminsa kieppumalla niskassa ja työntämällä kanveesiiin

Kaipaus asuu ihmisessä, ja kaipaus on välillä  myös ihanaa. Kun kaipaa, niin tietää, että on joku tai jotain, mitä rakastaa.  
Kukkii kaipauksen sinireunainen ruusu.