Kun olin opiskelemassa opettajaksi, asuin neljän tytön kolhoosissa. Kolme meistä oli asunut kaksiossamme jo muutaman viikon, ja kun neljäs saapui, hän astui keskelle eteisen lattiaa vihreässä marimekossaan, ruskea tukka leteillä ja esitteli itsensä sanomalla: - Minun nimeni on Milja, ja minä olen ihan tavallinen tyttö!
Monta kertaa Miljaa ajatellessasi olen miettinyt hänen sanojaan "tavallinen tyttö". Mitä hän itse tarkoitti niillä? Ja mitä yleensä ajattelemme, kun puhutaan "tavallisista ihmisistä"? Ajattelemmeko silloin keski-ikäistä, keskikokoista, keskituloista, suomalaisen näköistä nykerönenää, joka katselee televisiota iltaisin n. 2 t, grillaa makkaraa, asuu omakotitalossa ja lenkkeilee.
Tänä vuonna Raamattuopiston Syventymispäivät järjestetään taas 22. -25.8. Johanneksen kirkossa Helsingissä. Päivien aiheena on Hyviä uutisia tavallisille kristityille.
Taas törmätään tuohon tavallinen-sanaan! Tavallinen-sanan pohjana on sana: tapa. Onko tavallinen kristitty sitten sellainen, joka käy kirkossa jouluna ja ehkä pääsiäisen aikaan. Hänet on konfirmoitu ja ehkä vihitty kristilliseen avioliittoon. Hän tietää, että hänet aikanaan siunataan kristillisin menoin haudan lepoon.
Tällainen satunnainen kirkossa kävijä helposti väheksyy omaa uskoaan: enhän minä oikein mitään . . . en tiedä, mitä uskosta ajatella. Uskon johonkin - niin - tai haluaisin uskoa!
Satunnaisen kirkossa kävijän ei pidä vähätellä omaa uskoaan.
Muistan, kuinka vuonna 1972 Luopioisissa joulukirkossa rovasti Hurskainen sanoi: - Kannata tapaa, niin tapa kannattaa sinua!
Kun takerrumme kiinni uskon syrjään, niin eräänä päivän huomaamme, että se ihmeellisesti kuitenkin on kantanut ja kuljettanut eteenpäin.
Hyvää uutista tarjotaan kaikille niille, joiden elämä ei ole mennyt juuri niin kuin toivoi, eikä ole tehnyt sitä, minkä tietää oikeaksi. Eikä voi edes sanoa, että olisi yrittänyt parhaansa!
Tässä suhteessa kaikki ovat samanlaisia, enemmän tai vähemmän epäonnistuneita.
Kun Syventymispäivillä kerrotaan hyviä uutisia tavallisille kristityille, niin ajattelen, että ovet ovat raollaan juuri sellaisille, jotka ovat kunnioittaneet meidän perinteistä uskoamme vuosikaudet, jopa vuosikymmenet, mutta eivät ole oikein koskaan uskaltautuneet ottamaan sitä toimivaksi ja eläväksi osaksi omaa elämäänsä. He eivät ole rohjenneet luottaa siihen, että Raamatun lupaukset todella tarkoittavat kaikkia, ja Jumalan antama voima on jokaisen ulottuvilla. Nyt tätä hyvää uutista tarjotaan.
Kirjoitin päivitykseni alussa kämppiksestäni Miljasta. Oliko/ onko hän entisen kämppäkaverin silmin "tavallinen"? Kattia kanssa! Hän on yksi rohkeimmista naisista, jonka tunnen. Ja tämä sama rohkeus on siirtynyt perintönä seuraavallekin sukupolvelle. Hän on rohkea ja ainutlaatuinen.
Rummuttava enkeli on Magdaleenan Virret-sarjasta.
Jäin miettimään kirjoittamiasi sanoja "tavallinen tyttö".Vertailin itseäni mainitsemiisi asioihin, mitkä saattaisivat nousta mieleemme, ajatellessamme "ihan tavallista ihmistä". Vain kaksi kohtaa sain niistä sovitettua itseeni.Siis:Keski-ikäinen -ei -olen jo vanhempi.Keski kokoinen -ei- olen suurempi, koska olen pitkä. Keski tuloinen -ei- koska tulomme ovat aina jääneet alle tuon määritelmän. Suomalaisen näköinen, nykerönenäinen. -kyllä -,paitsi, että nenäni ei näytä nykeröltä. Katselee Tv;tä iltaisin kaksi tuntia -ei- en katsele ollenkaan. Grillaa makkaraa -ei-en grillaa, enkä paljon syökkään, jos muu perhe grillaa. Asuu omakotitalossa -ei- asun maalaistalossa.Lenkkeilee -kyllä-jahka sairauteni jälkeen taas aloitan. Siis, en minäkään taida olla ihan tavallinen tyttö. En ainakaan näillä kriteereillä mitaten. Mieleeni nousi monia kysymysmerkkejä,kun kirjoitit tavallisista kristityistä. Kirjoitit satunnaisesta kirkossa kävijästä, joka väheksyy omaa uskoaan esim. tällä tavalla."Enhän minä oikein mitään---en tiedä, mitä uskosta ajatella. Uskon johonkin - niin-tai haluaisin uskoa". Tulee mieleeni jo edesmenneen ystäväni sanat "elävässä uskossa", kun hän kertoi minulle kristitystä ystävästään. Hän painotti sanoja "elävässä uskossa" Jeesuksenkin sanojen mukaan elävä usko käy yhä harvinaisemmaksi. Hän sanoi,että "löytäneekö hän palatessaan uskoa maan päältä". Mikä onkaan silloin näiden ihmisten kohtalo, jotka eivät tiedä itsellään olevan uskoa, tai eivät tiedä mihin uskoa. Sillä, kun me tunnemme Jeesuksen, voimme heikoimpina hetkinämme anoa, "Jeesus, lisää minulle uskoa, tai auta epäuskoani". Ja Jeesus ei jätä meitä, ellemme itse luovu hänestä.Toki voimme tavan vuoksi käydä kirkossa. Se onkin hyvä tapa. Raamatussa mainitaan, että Jeesuskin meni tapansa mukaan synagoogaan. Mutta eivät mitkään kristilliset tavat voi meitä pelastaa.Sillä vain uskomalla Jesukseen, me saamme syntimme anteeksi ja "perintö osan pyhitettyjen joukossa". Jumala siirtää meidät "kuolemasta elämään, pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta hänen rakkaan poikansa, Jeesuksen Kristuksen valtakuntaan". Ja silloin "Jumala itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia". Olenkohan minä jälleen siihen "ihan tavallisen" muottiin sopimaton kristitty, kun minä uskon tällaiseen Jeesukseen, jonka kuninkuus ja valtakunta eivät ole tästä maailmasta. Maran ata -Herramme tulee.
VastaaPoistaOdotan häntä ja uskon tulevani "hänen kaltaisekseen, kun hän ilmestyy". Debora.
Ni-in, eipä sitä taida sellaista keskivertotyyppiä olla olemassakaan, jonka kirjoituksessani kuvittelin. Eikä taida olla keskiverto-kristittyäkään. Jumalalla on oma suunnitelma jokaiselle. Room. 12: 3 puhuu jopa uskon määrästä, että sekin on Jumalan antama " sen uskonmäärän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut".
VastaaPoistaHalusin kirjoituksellani erityisesti rohkaista niitä ihmisiä lähtemään ensi viikonvaihteen Syventymispäiville, jotka eivät pidä itseään mitenkään erityisinä uskovina, vaan ovat päinvastoin arkeillaan ja vähättelevät itseään. Sanotaanhan, että usko tulee kuulemisesta. Silloin satunnainen kirkossa kävijä voisi tulla Sanan koskettamaksi - ja sehän olisi todella hienoa.
Kirjoituksesi oli hyvä. Oli virkistävää huomata, ettei olekaan ihan tavallinen"proto tyyppi", niinkuin sitä aina kuvittelee olevansa. Jumala onkin luonut meidät jokaisen aivan erilaisiksi. Ihmeellistä.Ja hän on antanut meille kullekin oman tehtävän. "Ole luja ja rohkea" ja jne.., (en äkkiä löytänyt sitä raamatun paikkaa)rohkaistessasi näitä uskossaan epävarmoja ja etsiviä sieluja. Debora.
VastaaPoista