Liikkeelle!

Lupasin kertoa, miten Viisi leipää ja kaksi kalaa - mummien ja lastenlasten päivä 16.7.  onnistui. Luulenpa, että mainiosti, sillä osallistujat vaikuttivat iloisilta ja tyytyväisiltä. Kertomisen ja piirtämisen jälkeen leivoimme sata pitaleipää, jotka söimme puolilta päivin kalakeiton kanssa. Iltapäivä kuluikin sitten leikkien ja pelaten. Parasta oli yhdessä tekeminen. Janne-pappikin liittyi lopuksi vielä joukkoon, soitti ja lauloi itsesäveltämänsä laulun tumman lammen ahvenista. Paikalla ei ollut 5000 miestä, vaan kymmenen mummia ja yhtä monta lasta. Tähteitäkään ei jäänyt korikaupalla, vaan pitaleivät tuli syötyä viimeistä murua myöten.

Magdaleenan maalaus Sivustakatsoja


Pian kalapäivän jälkeen oli seuraava tapahtuma. Leivoimme taas lastenlasten kanssa tarjottavaa sunnuntaiseen kyläkahvioon. Alakouluikäisille myyminen oli haastavaa, kun kahvioon saapui isoja perheitä, jotka ostivat sen seitsemää sorttia. Lapset pääsivät siinä myyntipöydän takana touhutessaan tutustumaan  kyläyhteisöön.  He kuulivat tarinoita menneiltä vuosikymmeniltä, ajasta paljon ennen heitä. He tapasivat ihmisiä, jotka olivat sukua monen sukupolven takaa, jotka ottivat nämä uudet pienet ihmiset  piiriinsä.
Luulen, että kahvion pitäminen vei seuraavaa polvea pitkän askelen yhteisöllisyyden polulla eteenpäin.

Ihminen on sosiaalinen olento. On tehty tutkimuksia siitä, kuinka johonkin yhteisöön kuuluminen on ihmiselle terveellistä. Mieli pysyy virkeämpänä, ja se vaikuttaa sitä kautta varmaan myös koko olemiseen.  Sanotaan, että jokaisen pitäisi kuulua ainakin kahteen ryhmään, vaikka vähän löyhemminkin. Itsestäni on aika mukavaa, kun menen johonkin porukkaan, jonka jäseneksi minut mielletään. Tuntuu hyvältä, kun voin siellä istuutua vain penkin kulmalle, eikä kukaan ajattele: - Mitä ihmettä tuo täällä tekee?

Kaikenlainen liikkeelle lähtö on hyödyllistä. On parempi nousta istumaan kuin maata pötköttää! On parempi seistä kuin istua! On parempi kävellä kuin seistä! Ja on parempi juosta kuin kävellä!

Elämän sivusta seuraamisessa on jotakin surullista. Silloin ihminen ei ole jakamassa eteenpäin sitä hyvää, mitä hän itse on saanut. Hän piilottaa leiviskänsä selän taakse ja vetäytyy. Eikä hän myöskään itse saa sitä virkistystä, mitä toisten kanssa vuorovaikutuksessa oleminen tuo mukanaan.

Jeesus kutsuu ihmisiä elämään rohkeaa ja täyttä elämää. Hän sanoo: "Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja yltäkylläisyys." (Joh.10:10)
Elämä ja yltäkylläisyys voivat merkitä ihmisille kovin erilaisia asioita.
Kuitenkin katseen kohottaminen Jumalan puoleen, saa aikaan sen, että pian katse kääntyykin lähimmäisen suuntaan. Alamme katsella maailmaa uusin silmin. Emme elä vain sivussa varovasti kurkistellen, vaan uskallamme astua omana itsenämme esiin. Ihan vain sellaisina kuin olemme.