Vävypoikani on innokas kalastaja. Aamu aamulta, kun sumu vielä tanssii veden yllä, hän jo kolistelee pikkumoottoria lähtökuntoon mennäkseen kokemaan saaren taa, aavan reunalle viritetyt verkkonsa. Nyt on kuitenkin heinäkuu, eikä kala siis liiku, eikä mene pyydyksiin - kuten sanonta kuuluu. Merivesi on liian lämmintä. Kuitenkin hän viime viikolla meni ja ihme tapahtui. Kalaa nousi, nousi illallakin ja seuraavana aamuna ja niin edelleen. Se oli ihmeiden ihme, kyllä kalamies sen tiesi.
Mutta jotta asetelma ei olisi liian idyllinen, täytyy kaikkeen liittyä vähän särmää. Meidän särmämme ovat nuorten merilokkien terroristilaumat. Ne käyvät kiljuen tervehtimässä jo verkoilla aamuista kalastajaamme, joka irrottelee kalojaan muuten tyynessä aamussa. Ne seuraavat venettä ja saalista rantaan, alkavat uhkaavan hyökkäilynsä ja huutonsa, jos perkaaja on niiden mielestä liian hidas. Kun kiljuvassa laumassa saattaa olla kolmekinkymmentä yksilöä, on tätä näytelmää melko vaikea sietää.
Lintutieteilijäystävämme tiesi kertoa, että tällä tavalla nuoret, vielä pariutumattomat merilokit todella toimivat. Niiden voima on lauman suuruudessa. Kolmenkin ensimmäisen elinvuotensa ajan ne saattavat kuulua vain ja ainoastaan tällaiseen ryöstelevään 'jengiin'.
Muutama vuosikymmen sitten merilokkeja oli vain muutamia pareja, jotka pesivät saariston uloimmilla luodoilla. Nyt niiden määrä on valtaisasti lisääntynyt, niin saaristossa kuin kaatopaikoillakin. Monilla kaatopaikoilla niitä onkin jouduttu lopettamaan, jopa tuhansin yksilöin. Näin pyritään hillitsemään pesivän merilokkikannan kasvua, sillä merilokki on paha vesilintupoikueiden tuhoaja. Haahkan, sotkan, telkän ja pilkkasiiven poikueet ovat pahimmilta merilokkialueilta hävinneet kokonaan.
Jeesuksen eräs ensimmäisistä ihmeteoista liittyy kalastajiin. Jeesus oli juuri kutsunut neljä Galilean järven kalastajaa; Pietarin ja Andreaan, Jaakobin ja Johanneksen seuraamaan itseään - selittäen heille mikä tulisi olemaan heidän uusi tehtävänsä Jeesuksen joukoissa. Heistä tulisi 'ihmisten kalastajia'. Tapa, jolla Jeesus kutsunsa esitti on ollut tehokas, koska miehistä kerrotaan, että " he jättivät kohta veneen ja isänsä ja seurasivat häntä." (Matt 4: 22).
Jos vävyäni seuraavat nuoret merilokit niin muistamme, että Jeesusta seurasivat aina suuret ihmisjoukot. Nyt oli taas ollut niin suuri joukko ihmisiä rannalla, että Jeesus oli päättänyt nousta puhumaan veneestä. Äänihän kaikuu hyvin veden pintaa pitkin.
Kun oli aika lopettaa puhe, käski Jeesus kalastajaystäviään heittämään verkot apajille. Mutta nämäkin ammattikalastajat tiesivät, ettei kala nyt käy pyydyksiin. He todistivat sen Jeesukselle kertomalla, että he olivat kalastaneet koko yön.
Nyt oli Jeesuksella näytön paikka. Kun kaiken tämän jälkeen kalaa nousi niin, että verkot repeilevät ja oli huudettava muita venekuntia apuun vastaanottamaan jättisaalista, niin se oli kyllä tehokkain mahdollinen saarna juuri kalastajille ( joita vuorostaan Jeesus 'kalasti' - seuraajikseen).
Kun veneet olivat jo uppoamaisillaan saaliista oli Pietarin aika puhua. Pietarin puhe oli lyhyt, mutta pitää sisällään kaiken: "Mene pois minun luotani Herra, sillä minä olen syntinen ihminen."
Jeesuksen vapauttava vastaus tämän valtavan tunnustuksen jälkeen kuuluu mielestäni myös minulle ja meille kaikille:
-----" Älä pelkää, tästedes sinä saat saaliiksi ihmisiä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti