Aika on olla vaiti ja aika puhua.

Kuva: " Etsittäköön kuninkaalle nuoria neitsyitä, näöltään ihania." (Ester: 2; 2)

Magdaleena mainitsi blogitekstissään "Syyria vanhoissa kirjoituksissa", että eräs Kotimaa-lehden bloggisti oli päättänyt olla kommenteissaan kajoamatta Lähi-Idän tilanteeseen, kuvaillen sitä sohaisuksi muurahaispesään.
Magdaleena itse kuitenkin uskalsi sen sohaisun tehdä - tukenaan Raamatun uskomattomat ilmoitukset ja lupaus siitä, että rauha kerran laskeutuu tämän sekavan maailmankolkan ylle. Näitä Vanhan testamentin ennustuksia kukaan meistä ei voi edes arvostella, sillä ne ovat kaiken oman ymmärryksemme yläpuolella.
 Tämän tekstini otsikkona on kuitenkin vakava muistutus siitä, että joskus on syytä myös puhua. Vaikeus piileekin siinä, että kumpa tietäisi milloin on tehtävä mitäkin. Otan tähän malliksi kaksi Raamatun henkilöä, Joosuan ja Esterin, jotka joutuivat otsikkoni ongelman kanssa olemaan tarkkana.

Kun Jerikon kaupunkia Joosuan johdolla oltiin valtaamassa, ilmoitti Joosua, että muuria kiertävän sotaväen piti olla aivan hiljaa (kuusi päivää!), kunnes kuuluisi pasuunan ääni. Silloin piti nostaa sotahuuto.Vasta seitsemäntenä päivänä oli siis oikea aika huutaa, ja silloin kaupungin muurit sortuivat.

Samantapainen teema on myös Esterin kirjassa. Siinäkin käydään taistelua ilman aseita, siis sanoin, jotka lausutaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Esterin kirja on siinä mielessä erikoislaatuinen, ettei siinä kertaakaan mainita Jumalan nimeä, mutta toisaalta - missään muussa Raamatun kirjassa eivät Jumalan kaitselmus ja huolenpito esiinny yhtä selvästi kuin siinä. Kertomus on jännittävä ja tilanne ratkeaa vasta viime hetkellä. Siinä on dramatiikkaa, jonka vielä täydentää taustana oleva Persian hovi. Kerron tarinan pääjuonen tässä lyhyesti.

Juutalainen kansa eli Esterin kirjan aikaan pakkosiirtolaisuudessa Persiassa kuningas Ahasveroksen aikakaudella ( ilmeisesti Kserkses  n.450-luvulla eKr.)  Juutalaiset olivat maassa vähemmistönä ja myös jatkuvan uhan alla. Mutta toisaalta monet tämän kansan edustajat olivat korkeassa asemassa ja siis kuninkaan suosikkeja, jotka kykenivät asemansa vuoksi auttamaan kansaansa, jos sitä alettiin vainota.Tällainen oli Mordokai, Esterin kirjan toinen pääosan esittäjä. Hän oli Esterimme kasvatti-isä.
Tapahtumat Estertin kirjassa saavat alkunsa siitä, kun kuningas, joka oli pistänyt viralta uhmakkaan puolisonsa Vastin, antoi kansalleen käskyn etsiä kauniita neitsyitä, näöltään ihania, hänen haaremiinsa. Hän halusi löytää heidän joukostaan itselleen uuden puolison ja siis maalle uuden kuningattaren.
Nyt lähetti Modokai kuninkaan haaremiin myös Esterin. Mordokai antoi kasvattityttärelleen matkaevääksi yhden ohjeen--- olla kertomatta kenellekään, että hän on kansallisuudeltaan juutalainen. Piti vaieta.
Vuoden kestäneen kauneussalonkivuoden jälkeen tuli Esterin vuoro 'tutustua' hallitsijaan.
Ester 2: 17
"Ja Ester tuli kuninkaalle kaikkia muita naisia rakkaammaksi ja sai hänen edessään armon ja suosion ennen kaikkia muita neitsyitä, niin että tämä pani kuninkaallisen kruunun hänen päähänsä ja teki hänet kuningattareksi Vastin sijaan."

Muutamia vuosia myöhemmin alkoi paha ruhtinas Haaman lietsoa maassa juutalaisvihaa. Hänen käskystään piti kaikki juutalaiset hävittää, tappaa ja tuhota koko valtakunnasta. Nyt oli Mordokain aika antaa Esterille uusi ohje. Ester, joka oli siis salaa juutalainen, oli nyt itsekin uhan alla. Mutta koska hän oli kuninkaan erityissuosiossa, oli hän myös avainasemmassa pelastamaan koko kansansa. Mordokai sanoi tytölle:
Ester 4; 14
" Jos sinä tänä aikana olet vaiti, tulee apu ja pelastus juutalaisille muualta, mutta sinä ja sinun isäsi perhe tuhoudutte. Kuka tietää, etkö sinä juuri tällaista aikaa varten ole päässyt kuninkaalliseen arvoon?"
.Ester järjesti oman henkensä uhalla kuninkaallisen tapaamisen, puhui ja pelasti kansansa.

Joosua ja Ester ovat menneet. Onko nyt meidän vuoromme puhua? Vai voimmeko vain lojua soffallamme, katsoa ja kuunnella esim.antisemitismin uutta nousua Euroopassa. Tai toisaalta... kun katsomme mitä tapahtuu Syyriassa, Libanonissa, Egyptissä, Iranissa ja Israelissa käy selvästi ilmi se, missä Lähi-Idän jatkuvien levottomuuksien lähde ei sijaitse. Välillä tuntuu siltä, ettei puhuminenkaan enää riitä. Tekisi mieli huutaa.
 Mitä sanoo Saarnaaja 3: 7
"Aika on repiä ja aika ommella yhteen. Aika on vaieta ja aika puhua."