Huutava hautakivi

Muutamassa taakse jääneessä blogitekstissä on tullut kerrottua havaintoja Venäjän katulapsista.
Huomioimme mm. Pietarin keskustassa, että emme nähneet siellä ainuttakaan katulasta, mikä oli uusi ilmiö. Sen sijaan ihmettelimme sitä, kuinka tiukkaan vanhemmat tai baabuskat pitivät vielä alakouluikäisestäkin lapsestaan kädestä kiinni. Eikä missään myöskään näkynyt irrallaan liikuskelevia koululaisporukoita. Nämä ilmiöt viestivät meille siitä, kuinka vaarallinen tällainen miljoonakaupunki on lapselle (yli 8-miljoonainen!)

Kazanin tuomiokirkkoblogissani kerroin massiivisen kirkon peräseinältä löytämästäni enekelistä, pienestä tuntemattomasta, kirkon suojissa nukkuvasta katulapsesta. Siitä tapahtumasta on aikaa jo noin viisi vuotta ja silloin katulapsia todella vielä näkyi kaikkialla Pietarissa - kuten kerjäläisiäkin. Nyt oli kaupunki 'siivottu'.

Tässä kirjoituksessani kerron Denisistä, katulapsesta jonka todella tunsin.Tapasin hänet ensimmäisen kerran Pietarin ulkopuolella sijainneessa vankilassa. Olimme käyneet vuosien aikana useissa vankiloissa, mutta tämä erosi niistä kaikista siinä, että täällä toimi vankien itsensä perustama seurakunta. Vitali-vanki oli tämän upean seurakunnan saarnaaja, Denis sen laulusolisti, laulujen sanoittaja ja säveltäjä.
Denis oli 'periaatteessa' katulapsi. Hänellä oli nimittäin äiti, mutta kelvoton sellainen. Vankilaan Denis oli joutunut muistaakseni 14-vuotiaana ja kokonaista seitsemäksi vuodeksi, varastettuaan itselleen ruokaa. Denisin vankilavuosien aikana oli eräs ryhmämme naisista saanut sydämelleen tiedon siitä, että kun tämä poika aikanaan vapautuisi, tulisi hän olemaan Denisin suojelija ja varaäiti. Ja niin myös tapahtui. Heidän keskinäinen ystävyytensä oli kaunista ja liikuttavaa.
Denis kävi Ukrainassa kansainvälisen, kristillisen opetuslapseuskoulun ja auttoi sieltä valmistuttuaan upeasti - puheillaan ja musiikillaan - suomalaisia avustusryhmiä niin katulapsityössä kuin vankiloissakin. Voisiko parempaa saarnaajaa olla, kuin kaiken tuon itse läpikänyt, oman elämänsä koulussa!

Kaikki sujui alkuun hyvin, kunnes tapahtui virhe. Denis muutti asumaan takaisin Pietariin. Entiset 'kaverit' ja jengit saivat siitä pian tiedon, ja alkoivat ilmeisesti häntä kaikin tavoin kiristää. Denisin elämä päättyi 33-vuotiaana. Hänet löydettiin kotoa murhattuna, myrkytettynä.
Denis oli siis katulapsi, joka oli tullut vankilassa uskoon ja ehti itse tehdä usean vuoden ajan katulapsityötä. Hän myös säilytti uskonsa, vaikka elämä Pietarissa kääntyikin alamäkeen.

Pietarin valtavan laajalla hautuumaalla on useimmissa hautakivissä vainajan kuva. Niin on Denisinkin. Mutta hänen hautakivessään on onnellisesti hymyilevän nuoren miehen kuva ja kiveen hakattu teksi on seuraava:  Jeesus Kristus sanoo: "Joka uskoo minuun saa elää, vaikka olisi kuollut."  Joh 11; 25
Vankilaseurakunnan silloinen 'pastori' Vitali opiskeli vapauduttuaan - pastoriksi. Hän luki Denis-ystävänsä haudalla aikanaan seuraavanlaisen  rukouksen:
"Toivottavasti tämä hautakivi saa toimia "elävänä kivenä" tai suorastaan "huutavana kivenä" viestittämässä  ohikulkijoille, että kuolema on portti ikuiseen elämään sille joka uskoo.