Salome kirjoitti siitä, millaisia sävyjä Pyhänpäivä on nykyisin saanut, kuinka siitä on tullut Halloween- noitien ja luurankojen temmellystä.
Muistan, miten työaikana kaupungin keittiö, joka toimitti koululle ruokaa, meni mukaan tähän Halloween-tunnelmaan. Ruokalan ilmoitustaululle komeilivat päivän ruokalajien nimet: Luutarhakeittoa ja Sääriluukiisseliä. Tämä keittiön kekseliäisyys ei kuitenkaan kovin paljon oppilaita ilahduttanut. Muistan, miten lusikoimme kovin vaisuina päivän annosta suuhumme. Jostain syystä tarjotut mielikuvat eivät innostaneet, ruoka ei oikein maistunut.
On vaikea vetää omaa linjaansa tässä noita-luurankotouhussa. Nykyisin esim. pienille pojille on kovin vaikeaa ostaa vaatteita, kun kaikissa on jokin pelottavan örkin kuva. Jopa pikkusukkia ja pöksyjä koristavat pääkallo ja sääriluut. Tuntuu, että näitä kuoleman symboleja on kaikkialla.
Monille lapsille noidat ja haamut muuttuvat pelottavaksi todellisuudeksi. Pienikin läikähdys pimeässä illassa ikkunan takana on heti kummitus, ja pelko vaanii lapsen mieltä.
Ajattelen, että näiden pelkojen keskellä meidän vanhemman sukupolven tehtäväksi jää rohkaiseminen. Usein lapselle ei riitä, jos hänelle sanoo, ettei kummituksia ole, tai että noidat ovat höpöpuhetta, vaan lapsi palaa aiheeseen yhä uudelleen. Haluaisin tarjota pienelle kestävän vaihtoehdon, kertoa taivaan Isän antamasta turvasta, ja kertoa hänelle jokaisen omasta enkelistä, joka kulkee mukanamme, vaikka välillä joutuisimmekin kulkemaan pelottavissa paikoissa.
Vähän isommalle haluaisin sanoa, että pieninkin valo voittaa suuren pimeyden.
Siitä esimerkkinä on kuvan hentoinen tuohus, joka pystyi antamaan valoa isoon huoneeseen. Sen jälkeen pimeä ei ollutkaan enää pimeää.
Kirkkoisä Augustinus sanoo osuvasti: - Pimeää ei ole, on vain valon puutetta.
Ja keskiajan suuret ajattelijat muistuttavat, että sielun pimeässä yössä voi kohdata hengen kirkkaudet.
Meidän ei pitäisi kristittyinä pelätä minkäänlaista pimeää: ei tämän maailman pimeitä asioita, eikä pimeiden asioiden leikkimistä, kuten nyt Halloweenina tehdään.
Meillä on kaikki valo puolellamme, sillä sanoihan Jeesus itsestään: - Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti