Sivut

perjantai 24. tammikuuta 2014

Mielessä pyhät matkat


Sillä aikaa kun olin ollut matkalla, postia oli kertynyt paksu pino pöydänkulmalle. Kun selailin sitä, huomasin, että joukossa on muutama värikäs lehti, joissa houkuteltiin lähtemään taas liikkeelle.

Nykyisin matkailu on kaikkien ulottuvilla. Muistan kuinka tätini kävi miehensä kanssa 1960-luvulla Pariisissa ja lähetti sieltä kortin. Kuva esitti Eiffel-tornia iltavalaistuksessa, autoja vilahteli etualalla, niistä jäi yöhön kirjavat vauhtiviivat. Matkailu oli vielä niin ihmeellistä - varsinkin Pariisissa käynti - että kortti työnnettiin keittiön paneelin rakoon. Siellä se levätä vuosikaudet.

Saamani lehdet esittelivät monenlaisia teemamatkoja. Saattoi valita matkan, joka erikoistui lasketteluun, golfaamiseen tai Harry Potter-kirjoihin. Olen itsekin ollut erilaisilla teemamatkoilla: vaellellut Itävallan ja Saksan rajamailla tai osallistunut kirjoittajakurssille Santorinin saarella. 

Mikä sitten tekee jostakin matkasta pyhän matkan, kohde vai sisältö?
Kun Teddy Kollek oli Jerusalemin pormestarina, niin kaupungissa vieraileville jaettiin hänen allekirjoittamaansa pyhiinvaellustodistusta, jossa oli Psalmin 84 säe: Autuaita ovat ne, joilla on mielessä pyhät matkat.

Joskus matkalla käy niin, ettei pyhyys löydy paikan pyhyydestä huolimatta. Ympärillä voi olla niin kova hälinä ja kirkoissa paljon ruuhkaa, ettei pyhä pääse koskettamaan. Ympärillä olevien jumalanpalvelijoiden pukeutuminen, käyttäytyminen ja palvontatavat voivat tuntua niin vierailta, että huomio menee ihmettelyyn. 
Näin minulle kävi ollessani ensimmäistä kertaa pyhällä haudalla. Suitsutusastiaa heilutteleva munkki ja kivipaatta maaten suuteleva nainen saivat minut tuntemaan itseni ulkopuoliseksi. 

Joskus pyhyys löytyy yllättäen. Nyt Eilatin matkalla sain kokea sitä Timnan erämaan hiljaisuudessa ja sen keskellä olevassa Ilmestysmajassa. Samoin myös niinä hetkinä kun luin yksinäisellä parvekkeellani Mooseksen elämästä katsellen ympärillä olevia vuoria. 
Usein Jumalan läheisyyttä ei löydä sieltä, missä on kuvitellut löytävänsä hänet. Vieraskielisessä messussa voi kokea vierautta, mutta Jumala voi puhua tuttua kieltä juuri siihen arkiseen tilanteeseen ja niiden asioiden keskellä, missä kulloinkin olemme.
Kun kohtasimme kadulla vanhan Venäjältä tullen miehen, joka keräsi pulloja. Tai kun jaoimme ystävien kesken ilon tai surun hetkiä, toimme niitä rukouksessa Isän eteen. 

Jumalan puhe voi olla sellaista puhetta, mitä ei heti edes tunnista hänen puheekseen. Hän voi yllättää toisenlaisuudella. Hän näyttää matkakumppanin vierelläni pöydän äärellä, kadulla tai poluilla. 
Ehkä juuri tämän takia Jumala tuli ihmiseksi, ihmisten elämään, että Pyhä ja ääretön voisi koskettaa meidän äärellistä arkea.      


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti