Uusi vuosi, uudet toiveet, uudet odotukset ja uudet rukoukset.
Olen joskus kesäisessä blogissani kertonut Lutherin opetuksen rukouksesta. Siinä hersyy herkullisella tavalla Lutherille tyypillinen ronskius ja syvällinen huumori. Hän sanoo sen näin: "Niinkuin suutari tekee kenkiä ja räätäli takkeja, niin on kristitynkin rukoiltava. Rukoileminen on kristityn käsityötä."
Mutta - kuuleeko Jumala minun rukoukseni. Kyllä kai Hän kuulee noiden hurskaiden ja hyvien kristittyjen rukoukset, mutta entä minun? Olenkohan edes mikään kristittykään?
Onneksi rukous ei ole mikään tekniikkalaji. Pikemminkin päinvastoin. Hän on luvannut ottaa vastaan jokaisen luoksensa tulevan ilman mitään sisäänpääsyehtoja. Jumalan luomien ihmisten suuri etuoikeus on olla yhteydessä Tekijämme kanssa. Meillä on oikeus tulla Isämme luo niinkuin lapsi tulee isänsä luokse tietäen, ettei häntä ajeta pois.
Matteus 6:5-13 antaa meille hyvinkin tarkat ohjeet kuinka rukoilla 'oikein.' Kuulemisen ehtona ei esimerkiksi ole se, että näytämme hurskailta, pikemminkin päinvastoin, meitä neuvotaan menemään huoneeseemme ja sulkemaan oven, että saamme olla kahden Hänen kanssaan. Rukous ei Jeesuksen sanojen mukaan myöskään ole monisanaista löpinää eikä huutoa, ikäänkuin meillä olisi huonokuuloinen Jumala.
Rukous on siunattu salaisuus. Kun olet rukoillut voit antaa asian olla. Luota siihen, että asiasi on kuultu. Joskus Jumala kyllä sanoo myös EI. Se on merkki siitä, että jokin muu ratkaisu on Herralla tiedossa ja tukkoinen tie tulee aukeamaan jostakin muusta kohtaa.
Psalmissa 91: 14-15 on lisälohtua niille, jotka ovat kokeneet että taivas on kiinni, kukaan ei vastaa. Psalmin jakeet päättyvät sanoihin:" Minä olen sinun tykönäsi, kun sinulla on ahdistus."
Minun lapsuudessani opetettiin rukouksesta näin: Rukous on avain aamuun ja lukko illan oveen. Tämän kun muistaisi, ei olisi niin korkeaa kynnystä elämän taitekohdissakaan kääntyä Hänen puoleensa.
Otsikkoni tässä blogissa on: 'Taivas on auki'. Sunnuntaiaamuna olemme neljän naisen porukalla lähdössä kahdeksi viikoksi Eilatiin. Viime vuonna, kuuden viikon rukousmatkallamme Eilatissa, tuli meille heti jo matkamme alkupuolella kummallinen tunne. Ikään kuin Magdaleenalle ja minulle olisi kerrottu, että juuri Eilatissa taivas on erityisen auki. Toivomme, että se on auki vielä tänäkin vuonna!. Niinpä olen pakannut mekkojen ja shortsien joukkoon ison läjän myös esirukouksia. Ne ovat kyllä painavia, mutta onneksi lentoaseman vaaka ei niitä havaitse.
Seuraava blogini minulta lähtee siis Punaisen meren rannalla olevasta tutusta nettikahvilasta. SHALOM.
Kuva: Avain aamuun, lukko illan oveen. Salome, öljy 1998.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti