Epämuodikasta

Salome kirjoitti viime kerralla nöyryydestä ja lainasi Jobin kirjan järisyttävää kohtaa: "Herra antoi, Herra otti. Ylistetty olkoon Herran nimi!"

Joskus nuorena kun selasin äitini suvun perheraamatun alkulehtiä, jäin tuijottamaan sivua, jossa oli äidin lapsuudenperheen nuorina kuolleiden jäsenten nimet. Erityisesti minua kosketti pieni yhdeksänkuisena kuolleen tyttövauvan nimi, jonka nimen alle pappani oli kirjoittanut juuri nuo Jobin sanat: "Herra antoi, Herra otti. Ylistetty olkoon Herran nimi!"
Ihmettelin silloin, kuinka joku on kyennyt ottamaan tuollaisin sanoin kauhean iskun vastaan. Tuskin osaisin vieläkään  suhtautua noin täydellisen luottavasti Jumalan tahtoon. Että raskaimmankin menetyksen hetkellä voi nähdä, että Jumala sittenkin rakastaa ja on kaiken takana.

Salome sanoi, ettei nöyryys ole nykyisin enää muodikasta. Jos kadunmieheltä lähtisi kyselemään, mitä nöyrä-sana tarkoittaa, olisi todennäköistä, ettei kysymykseen saisi vastausta. Helpoimmin sanan voi varmaan määritellä vastakohtansa avulla.
Jaakobin kirjeessä 4: 6 sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".

Ylpeä ihminen luulee olevansa viisas, taitava ja mahtava. Hän pitää itseään muita parempana ja kuvittelee saavuttaneensa jotakin omilla taidoillaan. Hän ei anna tekemisistään kunniaa Jumalalle, vaan ottaa sen kaiken itselleen ja ylpistyy.

Nykyaika tuntuu vaativan ihmiseltä kaikenlaista itsensä kehumista. Jo työpaikkaa hakiessa pitää osoittaa, miksi juuri kyseinen henkilö on maan mainioin ja tehtävään paras monessa suhteessa. On toki tärkeää osata arvostaa itseään. Vääränlainen ylpeys syntyykin mittaamalla omaa tekemistään lähimmäisiin ja ympäristöön. Jos ihminen on yksin kotonaan ja hääri itsekseen töittensä parissa, hän voi kyllä kokea omista tekemisistään tyytyväisyyttä ja hyvää mieltä. Vasta toisten joukossa hän alkaa miettiä omaa itseään suhteessa muihin: onko hän heitä parempi vai huonompi. Vanha suomalaisen  sananlaskun muistutus on vieläkin ajankohtainen: "Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin."

Paavali kirjoittaa korinttolaisille 4: 7 "Kuka antaa sinulle erikoisaseman? Onko sinulla mitään, mitä et ole saanut lahjaksi? Jos kerran olet saanut kaiken lahjaksi, miksi ylpeilet kuin se olisi omaa ansiotasi?"
Kaikki on siis Jumalalta luomisen lahjaa. Toiset ihmiset ovat aivan samassa asemassa hänen edessään.