Besserwissereitä piisaa

Magdaleenan edellä olleessa kirjoitelmassa oli kuvana mielenkiintoinen tienviitta Krakovasta. Eräs viitoista osoitti suuntaa keskitysleirille. On hyvä, että näitä autenttisia muistomerkkejä yhä on, vaikkei kyseinen tienviitta onneksi enää viekään toimivalle kuolemanleirille.

Tähän tekstiin liittämäni kuva on otettu Vainojen museossa, Jerusalemissa. Vankeus kuvastuu taustan tiiliseinässä, valo ja vapaus näyttäytyvät mielestäni edessä olevassa valkoisuudessa.

Vaikka koko maailman katseet ovat nyt herkeämättä suunnatut kohti Krimiä, eletään myös Lähi-Idässä tällä hetkellä rauhattominta aikaa aikakausiin. Siitä huolimatta vain yksi uutinen tältä alueelta ylitti Suomessa uutiskynnyksen; Eilatin satamaan ohjatut, Iranista matkaan lähetetyt aselaivat. Tästä hiuksianostattavasta tapahtumasta sain myös hyvin henkilökohtaisen tiedon. Ystävämme, suomalainen nainen, joka toimii Eilatissa matkaoppaana, kertoi kyseisestä tapahtumasta tuoreeltaan sähköpostissani.
.
Toinen uutinen, joka mahtui Krimin rinnalle omiin uutisiimme olivat uudet Suomeen saapuvat Syyrian pakolaiset. Pakolaisia on pakko ottaa, mutta mikä määrä heitä onkaan sieltä kohta tulossa, kun tuntuu siltä,
 kuin koko Lähi-Itä olisi ajautumassa kohti kaaosta. Ainoastaan yksi maa tällä ilmansuunnalla näyttää olevan selkeä poikkeus - Israel. Miksi näin on, vaikka juuri Israelin lasketaan olevan suurin syyllinen koko tuon valtavan alueen konflikteihin?
Tähän kysymykseen vastaajia löytyy, ylituomareita, ainoita oikeassa olijoita, jotka tasan tietävät mikä millekin osapuolelle olisi oikeinta ja parasta..
Onkohan kuitenkin niin, että Israel luokitellaan pääsyylliseksi vain ja ainoastaan siksi, että se ylipäätään on olemassa - tämän koko alueen ainoa demokraattinen ja kaiken lisäksi toiseksi pienin valtio?

Luulisi jokaisen edes salaa ymmärtävän sen - että ellei Israelin Jumalalla olisi ollut suunnitelmaa kansansa kokoamisesta ja palauttamisesta tälle maalle, ei Israelin kansa milloinkaan olisi kyennyt sinne itsekseen palaamaan, ei vaurastumaan, eikä selviytymään sotilaallisesti ympärillä asuvien vihollistensa jatkuvista hyökkäyksistä näiden 66 itsenäisyytensä vuoden aikana.

Juutalaista kansaa on tuhansien vuosien ajan kuljetettu läpi raskaiden ahjojen kohti niitä lupausten ja profetioiden täyttymisiä, jotka meille on Raamatun sivuilla kerrottu. Sinne ja vain sinne on dokumentoitu tämän kansan lopullinen ja ainoa toivo.
Osa omaa työtämme kristittyinä on siunata ja lohduttaa tätä kansaa silloin kun sen aika on, ja nyt sen aika jälleen on.

Vuosituhansia sitten ilmoitettiin profeetta Sakarialle sanat, jotka tullaan kerran tällä paikalla kuulemaan.
Sak 13:9..."Minä sanon: Se on minun kansani" ja se sanoo:"Herra minun Jumalani."

Sakariaan kirja on kirjoitettu noin vuonna 500 eKr, mutta vasta nyt, 2500 vuotta myöhemmin, siis ehdottomasta vasta vuoden 1948 jälkeen, jolloin juutalainen valtio oli perustettu ja maaton kansa sinne kaikilta maan ääriltä koottu - on mahdollista tämä keskustelu eräänä päivänä tällä maaperällä kuulla.

Kuvassa mantelipuu, joka valittiin aikanaan symboloimaan Israelin valtion syntymää.