Kirjoittelin viime kesäkuussa terveisiä Valamosta, jossa olin Torsti Lehtisen kirjoittajakurssilla. Ortodoksisuus oli siellä tietysti koko ajan läsnä, vaikka se ei kurssimme pääasia ollutkaan.
Minulle jäi erityiseksi elämykseksi Valamon laaja ja mielenkiintoinen kirjasto, josta hain pinon kirjoja viikoksi huoneeseeni lainaan.
Eräs kirja jäi pyörimään voimakkaasti mielessäni. En kirjoittanut muistiin sen kirjoittajaa tai kuvittajaa, mutta kirjan voimakkaan sinisen ja punaisen väriset kuvat jäivät mieleni takalokeroon elämään. Ajattelin, että noinkin iloisesti voi tehdä pyhiä kuvia.
Toinen vastaavanlainen kokemus oli Pietarissa Suomi-Venäjä-talon kirjastossa. Etsin käsiini talon johtajan Elina Kahlan kirjan Tuli ja valo - kertomuksia pyhistä naisista. Kirja kertoo tutuista Raamatun naisista kuten Magdalan Mariasta, mutta myös nykyajan pyhistä esim. Maria Pariisilaisesta, joka menehtyi Hitlerin keskitysleirillä. Elina Kahla sanoo, että synneistä pahin on ylpeys, ja hän haluaa kirjansa seitsemällä naiskohtalolla nostaa esille nöyryyden, joka tulee esiin elämän käännekohdissa. Näistä nykyajan pyhistä Elina on kirjoittanut väitöskirjansakin.
Erityisesti Irina Zatulovskajan akvarellikuvitus jäi mieleeni polttelemaan. Jokin tämän moskovalaisen nykytaitelijan konstailemattomissa kuvissa ja niiden vaatimattomissa hahmoissa jäi askarruttamaan. Ehkä ajatus siitä, että n.s. pyhät ihmiset ovat kuitenkin aivan tavallisia ihmisiä. Erona kuitenkin on heidän suhtautumisensa Jumalaan, he haluavat elää hänen mielensä mukaista elämää, kyselevät hänen tahtoaan ja viipyvät rukouksessa hänen edessään.
Näiden kahden sattumalta löytämäni kirjan kuvien pohjalta aloin itse tehdä sarjaa rukoilevista ihmistä. Kuvien henkilöitä ympäröivä valokehä kertookin rukouksen hengestä.
Olen nyt jo muutaman kerran julkaissut sivupalkissa näitä kuvia, niihin liittyviä raamatunlauseita ja pieniä huokauksia ylöspäin.
Nyt minulla on jo monta öljypastelliliiduilla syntynyttä kuvaa.
Allaoleva syntyi aivan erityislaatuisella tavalla! Kun olin ahertanut näitä kuvia jo useita, niin lehtiöni oli muuttunut aivan tuhruiseksi. Irrotin seuraavan lehden ja käänsin sen ympäri, että saisin puhtaan puolen paperista käyttööni. Mutta mitä ihmettä! Paperin toisella puolella oli himmeänä, mutta kuitenkin selvänä kuva, jossa kaksi hahmoa oli kumartunut alaspäin tarkastelemaan pientä heinillä makaavaa lasta. Kuva oli niin tarkka, että saatoin erottaa kädet sormineen. Vaikka kuinka yritin vertailla salaperäistä kuvaa jo piirtämiini, en pystynyt ymmärtämään, mistä kuva oli siihen painautunut. Otin liidut esille ja aloin varovaisesti vahvistaa kuvaa. Käytin täsmälleen samoja värejä ja niiden sävyjä, kuin itsekseen ilmestyneessä kuvassakin oli.
Kun tarkastelin sitten esiinnoussutta näkymää, huomasin, että olin yllättäen joutunut seimen äärelle.
Minut oli johdatettu Kristuksen syntymään, pyhyyden ytimeen.
Tunsin itseni häkeltyneeksi, olin syvästi kosketettu.
Rohkeat ja huolettomat 6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti