Sivut

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Öljypuun ihme

Kuva: Öljymäellä tammikuussa 2013.

Öljymäeltä aukeaa se kaikkien tuntema näkymä (vaikkei olisi ikinä Israelissa käynytkään) Jerusalemin vanhaan kaupunkiin. Getsemanessa on yhä elossa kymmenkunta iankaikkisen vanhaa öljypuuta. Olen kuullut kerrottavan ettei öljypyy itse asiassa koskaan kuole, sillä vaikka siitä olisi jäljellä vain vanhan, kumolleen kaatuneen puun kanto, versoo siitä yhä uudelleen ja uudelleen uusi puu.

 Näiden ikiaikaisten puiden kohtaaminen juuri Getsemanessa, on minulle aina ollut suorastaan hengästyttävä kokemus. Muutamista oliivilehdon puista kerrotaan, että ne ovat olleet siellä jo silloin kun Jeesus ja opetuslapset siellä kokoontuivat - siis usein muulloinkin kuin sinä tiettynä kiirastorstain iltana.

Minulle öljypuu on eräänlainen vertaus meistä ihmisistä itsestämme. Vaikka me kuolemme, jatkumme kuitenkin seuraavissa sukupolvissamme.

Jes 11:1 kertoo vertauksen kannosta ja siitä versovasta vesasta. 
"Iisain kannosta puhkeaa virpi ja vesa versoo hänen juuristaan." Vertaus kuulostaa aivan öljypuulta, mutta tässä on kyse kuitenkin Jeesuksesta; siis siitä, kuinka ihmisyytensä puolesta Jeesus oli Iisain pojan, Daavidin jälkeläinen, mutta henkensä puolesta tosi Jumala.(Luuk 1.26-33)

Tuollaista möykkyistä ja koristeellista vanhan puun runkoa katsoessa nousee mieleeni myös nimi: Metusalem = Metusalah. Tätä patriarkkaa pidetään maailman vanhimmaksi eläneenä ihmisenä. Hän kuoli 969 vuoden ikäisenä, vuosi ennen vedenpaisumusta. Hänen kuolemansa ajankohdan tarkkuus tuntuu sekin Jumalan lahjalta. Tätä vanhaa miestä ei siis enää laitettu vuodeksi seilaamaan ahtaassa arkkipahasessa mittaamatonta merta, vaan juuri silloin oli Jumalan aika poimia hänet kotiin.
Metusalemista kertoo 1 Moos 5: 21.

Alla oleva kuva, aikaisen aamun maisema mystisine väreineen, on valokuvattu Jerusalemista ostamastani kortista. Valo ja keväinen mantelipuu tuovat meille vähän erilaisen näkymän Ölymäeltä kohti Jerusalemin vanhaa kaupunkia - kuin mihin olemme yleensä tottuneet.
Haluan siunata tässä kortissa olevalla huikaisevällä valolla tätä Ikuista kaupunkia ja kortin myötä toivottaa myös teille kaikille lukijoillemme oikein onnellista ja voimaa tuovaa kesää. Eiköhän se - jo hetkeksi meille annettu, taivaallisen kaunis alkukesä - sieltä jälleen palaa, vaikka viime viikolla niin kovin surkeaa säätä - kylmää, kaatosateita ja kovaa tuulta olikin..





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti