Viisikielisellä

Olin suunnitellut, että ostan Helsingin matkalta itselleni yhden tuliaisen: Viisikielisen.
Viisikielinen on tänä vuonna ilmestynyt sotavuosien jälkeen syntyneen viidennen herätysliikkeen  laulukirja. Se on ponkaissut ilmestyttyään myyntimenestykseksi, oma kappaleenikin näyttää olevan jo kolmatta painosta.
Vaikka Viisikielinen on herätysliikkeen ja siihen kuuluvien useiden järjestöjen alkuunpanema kirja, se ei kuitenkaan ole mikään sisäpiirin juttu,  vaan monet sen laulut ovat tuttuja eri yhteyksistä.
Kirjan 404 laulua ovat myös  hyvin valittuja parin tuhannen tarjolla olleen joukosta, ne ovat myös raikkaita ja koskettavia. Parasta on myös se, että niissä kaikuu selkeä kutsu taivasten valtakuntaan.
Kirjaa ei ole tarkoitettu myöskään korvaamaan virsikirjaa. Se on syntynyt kuitenkin tarpeeseen, ja sillä tulee olemaan oma paikkansa monenlaisissa seurakunnan kokoontumisissa.

Monet ihmiset kertovat pitävänsä kovasti yhdessä laulamisesta. He sanovat, että kävisivät laulamassa useamminkin, jos tilaisuuksia vain järjestettäisiin enemmän. Yhteislaulamista ei voi rinnastaa solisteihin tai taitaviin esiintyjäryhmiin, se on ihan oma juttunsa.
Laulaminen on osallistumista muiden kanssa uskon harjoittamiseen. Joskus laulu voi koskettaa enemmän kuin puhe. Kun puhe ei aina onnistu tavoittamaan, musiikki auttaa iloitsemaan ja itkemään, kun on sen aika.
Heikompikin laulaja voi osallistua yhteislauluun, tai olla vain halutessaan hiljaa kuuntelijana.
Laulaminen luo myös yhteistä kulttuuria, mutta samalla se avaa siltoja myös eri kulttuurien välille.

Osallistuimme Johanneksenkirkossa lauluiltaan, jossa laulettiin Viisikielisen lauluja. Tilaisuudesta jäi niin hyvä mieli, että aloin jo miettiä, missä voisin seuraavan kerran kirjan lauluja lauleskella.
Kopioin tähän kirjoitukseni loppuun varmaankin yhden kirjan vanhimmista lauluista. Sana "arkkivirsi" kertoo laulun olevan jylhä ja ikiaikainen, mutta samalla sen sanoma on ihmeen tuore ja raikas, vaikka kieli onkin runollisen vanhahtavaa.

251 OI, ARMO JA RAKKAUS SUUR

Arkkivirsi

Oi, armo ja rakkaus suur,

kun Jeesus meit taluttaa juur.

Hän neuvoillaan opastaa uskoviaan,

jotka kulkijat on vieraan maan.

Hän kaataa ja tukee.

Hän riisuu ja pukee.

Hän lymyy ja ilmestyy taas.

Hän tyhjentää tyhjäks ja alentaa köyhäks,

mutta tyhjä ja köyhä taas tuntea saa,

että armonsa rikastuttaa.

Hän sumuhun peittää,

kun hetkeksi heittää,

mutta tien jälleen kirkastuttaa.

Juur armosta tulee se kans,

että sielut täällä vaeltaissans,

myös joutuvat yhteen ja yhdessä näin 

saavat kulkea Siioniin päin.

Tässä toistansa hoitaa, jos väsymys voittaa,

kun anoopi:"Auta, jo jäin!"

Näillä Siionin retkil ja valmistushetkil

saa elää ja ihastua muistakin viel,

jotka kulkevat samalla tiel,

tässä usiasti näkee niin harrasta hääväkee,

että oikein on iloinen miel.

Antti Achrenius (1745 - 1810)