Aika lähteä

Meillä paloi koko joulunajan tosi kummallinen kynttilä. Se oli alkuaan n. 25 cm korkea, mutta palaessaan se valutti siitä liuenneen steariinin kummallekin kyljelleen, joten niille muodostui ikäänkuin kaksi enkelin siipeä. En ole moista ikinä nähnyt ja siitä syystä tämä persoonallinen kynttilä pani minut oikein ajattelemaan. Kynttilällä tuntui olevan minulle jotakin asiaa, mutta en tahtonut saada sen sanomasta selvää.

Vasta erään ystävättäreni joulunajan tempaus antoi minulle johtolangan siitä mitä tämä kynttilä halusi minulle kertoa. Tarina meni näin: Tämä opettaja-ystäväni oli syksyisiltä Stockmannin hulluilta päiviltä mennyt ostamaan itselleen viikon mittaisen matkan Kiinaan. Kun matkapäivä läheni, alkoi hänelle tulla ahdistava olo. Hänestä tuntui, ettei hänen kuulunutkaan lähteä Kiinaan, vaan hänen paikkansa oli viettää joulun jälkeen rauhallinen täysihoitolaviikko maaseudulla, siinä alkoholisteille ja narkomaaneille perustetussa  hoitolaitoksessa, missä hän itse vuosia sitten oli saanut parantua omasta ahdistuksen tuomasta alkoholismistaan. Silloin olivat häntä auttaneet sekä paikallinen 'myllyhoito', että suuri Jumala, jonka hän talon hiljaisessa rauhassa oli löytänyt.
 
Ja näin hän teki. Potilaita oli joulunaikaan hoitolaitoksessa vain kymmnenkunta; muutama äiti lapsineen, muutama vanhempi alkoholistimies ja kaksi nuorta narkomaanipoikaa. Mutta ne muutamat, jotka siellä olivat, olivat ystävälleni juuri ne oikeat. Juuri näille muutamille valituille sai hän olla kuin tuo kynttilä meille. Hän saattoi omakohtaisesti kertoa, että riippuvuuksista voi parantua ja toipua - ja että usko auttaa, nopeuttaa ja kantaa sillä parantumisen raskaalla, mutkaisella ja vaarallisella tiellä, joka odottaa laitoksen ulkopuolella. Ystäväni sai siis 'valuttaa' - oikealle ja vasemmalle - samoin kuin ihmeellinen kynttiläni - hänestä itsestään sitä voimaa ja kokemuksen tuomaa viisautta, jolla hän oli päässyt perille riippimattomuuden satamaan.

Eilen illalla osui käsiini Raamattuopiston Elämään- lehti marraskuulta 2014. Sen viimeisellä sivulla on usein pieni kirjoitelma Raamattuopiston perustajalta, Urho Muromalta. Lisään sen tähän, omana hyvän Uuden vuoden toivotuksenani meille kaikille.Teksti sopii myös kiitokseksi ystävälleni, joka meni ja teki sen, minkä koki oikeaksi.

 " Taistelemme kansamme sielusta. Jokainen Jumalalle voitettu ihminen vetää alas Herran siunauksia tämän kansan ylle. Juuri Sinä olet se välikappale, jota Herra tahtoo tähän tarkoitukseen käyttää
Sen tähden, ystäväni, kysyn sinulta: Kuka lähtee? Kenet Herra lähettää asiallensa? Ja minä uskon, että Sinä vastaat: Kyllä minä lähden nyt. Näin Sinä omalla paikkakunnallasi olet pieni kirkas valotuikku, ja Herran päivänä saat kuulla itse Mestarin suusta sanat: Hyvin teit, Sinä hyvä palvelija. Lähdit asialle silloin, kun muut jäivät laiskoina makaamaan.
Jumala siunatkoon Sinua. Kulkekoon Herran runsas siunaus mukanasi, ja tuikkikoon se askeleissasi."