Sweet Chariot: Kolme ihanaa naista

"Kolme ihanaa naista", mummi, tytär ja tyttärentytär ovat nyt Edinburghissa Skotlannissa.

Kolmen ihanan naisen nimi sai syntynsä, kun istuimme rinnakkain matkamme ensimmäisessä liikennevälineessä, bussissa, ja joukkomme nuorin mittaili joukkoamme katseellaan päästä jalkoihin.

Matkaa on muutenkin tehty tuorein silmin, paljolti kolme ja puolivuotiaan näkökulmasta, laulaen ja leikkien.

Hassuja tilanteita syntyy vähän väliä esim. Lahden linja-autoasemalla. Vahdin siellä matkalaukkujamme, kun nuoremmat piipahtivat toiletin puolella. Äkkiä punatakkinen pikkuneiti lennähti vessasta keskelle salia ja huusi railakkaasti: - Nyt, mummi, pissaamaan!

Voitte arvata, että ympärillä olevilla oli hauskaa!

Tehtäväni täällä on toimia baby sitterinä, kun tyttäreni tekee kirjoitustöitään. Samalla kuitenkin tulee myös kierreltyä ja tehtyä havaintoja.

Varmaan osaltaan se että pikkuneiti talsii joukossamme, saa ihmisten kasvoille hyväntahtoisen hymyn. Näyttää kuitenkin siltä, että tuntemattomien ihmisten huomioiminen on täällä itsestään selvää. Rapussa tervehditään ja vaihdetaan muutaman ystävällinen sana: - I love your hat!

Hiljaisella kadulla vastaantulija saa osakseen hymyn ja tervehdyksen. Ja jos vahingossa töytäisee tai vain joutuu ohittamaan liian läheltä, kuulee heti anteeksipyynnön.

Kun nousin bussiin tyttärentyttären kanssa, jolla oli ilmapallo kädessään, olin varuillani, mitä meille sanottaisiin. Pitäisiskö pallo päästää vapaaksi? Bussinkuljettaja päinvastoin ilahtui ja tervehti lasta: - You have a lovely balloon!

Sunnuntaina olin nurkan takana olevassa episkopaalisessa kirkossa jumalanpalveluksessa. Olin asettautunut taakse kuin tarkkailijan asemaan. Kuitenkin minut tultiin heti toivottamaan hymyillen tervetulleeksi. Viereeni saapui myös Sunday schoolin opettaja tervehtimään. Kun kerroin hänelle, olevani Suomesta, hän yllätykseksi kertoi, että hänen miehensä on syntynyt Porissa ja lausahti selvällä suomen kielellä: - Jeesus elää!

Kirkossa oli väkeä n. 70 henkeä, joista lapsia oli parisenkymmentä. Heidät oli otettu hyvin huomioon, sillä aluksi oli innostava yhteinen osuus aikuisten kanssa, jossa keskustelun apuna olivat videotykillä heijastelut kuvat, jotka olivat lomamatkoilta. Näistä innostavista kuvista johdateltiin keskustelu taivaan asioihin. Noin 20 min. kuluttua lapset ohjattiin omaan Sunday Schooliinsa. Pienimmät lähtivät sinne isänsä tai äitinsä seurassa.

Päivän saarnaa pohjautui Luukas 14, jossa ihmisiä kutsutaan pitoihin, mutta kutsutut esittävät vain kaikenlaisia tekosyitä. Kuulijat seurasivat opetusta Raamatuistaan.

Musiikista huolehti kuusihenkinen laulu- ja soitinryhmä, heidän laulunsa miksattiin siinä samalla.

Tilaisuuden lopuksi minulle tuli juttelemaan nelikymppinen mies, hän halusi myös tietää, mistä olin ja tulisinko heidän kirkkoonsa myöhemminkin. Hän kutsui mukaan kahville kirkon alakertaan. Sinne en kuitenkaan lähtenyt, sillä tunsin itseni vain satunnaiseksi matkailijaksi.

Olin niin innostunut käynnistäni naapurissa olevassa episkopaalisessa kirkossa, että tyttäreni sanoikin, että mikäs sinun on täällä ollessa, kun olet löytänyt jo seurakunnankin.

Kirkossa en voinut oikein ottaa kuvia, mutta liitän tähän kuvia Edinburghista, joka on todella upea UNESCOn suojelukohde.