Marianpäivän mainingeissa

Viime sunnuntaina kirkossamme vietettiin Marian ilmestyspäivää, jolloin muisteltiin, miten enkeli ilmestyi Marialle kertomaan valtavan uutisen: Maria tulisi raskaaksi  Pyhästä Hengestä, ja hän synnyttäisi Jumalan Pojan.

Eri kirkoissa Marian asema on kovin erilainen, ja hänen esimerkkinsä  meille naisille avautuu monesta näkökulmasta. Siitä puhuu Irja Askolan runo, jonka löysin jo aiemmin kertomastani kirjasta Mikä Nainen.

Minkälaista naista kirkkosi ihailee
kysyy minulta afrikkalainen sisar
          vahvana, kauniina
          koruissaan
          elämälle palaen
anteeksi, mitä
vastaan minä
          asiallisena ja pidättyvänä,
          värittömissä vaatteissa
          akateemisen teologian kahlitsemana

Vähitellen saan vastauksen muotoutumaan
mielikuvaksi Mariasta, Jeesuksen äidistä
joka on nöyrä ja hiljainen
kätkee kaiken sydämeensä

Anteeksi, mitä
on hänen vuoronsa hämmästyä

Ja hän alkaa kertoa minulle
kylänsä naisten ihanteesta
Mariasta, Jeesuksen äidistä
joka elämänsä pulmatilanteessa
tarvitsi toisia naisia
jätti keittiönsä ja pihapiirin
kulki yksin rohkeasti vuoripolkua pitkin
Elisabetin luo
arvosti omaa tehtäväänsä
luotti itseensä
kirjoitti laulun
josta köyhät yhä iloitsevat

Illalla kaivan uudelleen esiin 
Luukkaan evankeliumin
löydän uudenlaisen Marian
rohkean
itsenäisen
vastuuta kantavan
tehtäviensä mittaiseksi kasvavan


Puhuimme tänään raamattupiirissä omista tehtävistämme. Meidän tehtävämme ei ole yhtä suuri ja ainutlaatuinen kuin Marialla. Kuitenkin voimme luottaa siihen, että seurakunnassa, jokaisella on oma tehtävä Kristuksen ruumiin jäseninä: tarkkaavina silminä, kuulevina korvina, toimeliana käsinä, kiirehtivinä jalkoina, luovana mielenä tai rukoukseen hiljentyvänä sydämenä.
Jumalalla ei ole keitään muita tässä maailmassa nykyisin kuin me tällä hetkellä elävät ihmiset. Olemme hänen rakkaita tyttäriään ja poikiaan, joille hän uskoo tehtäviään.
Voisi sanoa, että olemme tässä ajassa elävät pyhät, vaikka sana tuntuukin kovin vaativalta ja hiukan pelottavaltakin. Näemme itsemme puutteellisina ja epätäydellisinä olentoina.
Paavali kuitenkin  puhuttelee kirjeittensä kohteena olevia seurakuntia tervehdyksellä: pyhät!
Hän kyselee myös Korintin seurakuntalaisilta 1. Kor. 6: 19-20 - Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat. Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne. 

(Piirrokseni ei suinkaan esitä Mariaa ja Jeesus-lasta vaan ihmisiä, jotka nykyaikana ottavat Jumalan antamat tehtävät tosissaan. )