Sivut

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Matka koukutettu

Olemme tunteneet blogiystäväni kanssa toisemme vasta nelisen vuotta, mutta tuttavuutemme on tehnyt erityisen tärkeäksi ja syväksi se, että olemme joka talvi viettäneet jonkin mittaisen hiljentymisloman Israelin Eilatissa. Ensimmäisenä talvena olimme siellä kokonaiset kuusi viikkoa, eikä aika tuntunut missään - korkeintaan kotiväessä. Minunkin 5-vuotias tyttärenpoikani sanoi lentokentälle saapuessamme, että "mummit eivät saisi olla noin kauan poissa."

Viime talven poliittinen tilanne maassa oli kait niin tiukka (?), ettei Finnair lentänyt ainakaan Eilatin kentälle lainkaan, mutta nyt olivat taas matkat myynnissä ja muutaman viikon loma marraskuulle on varattuna.
On se kummallista, kuinka pelkkä matkan varauskin
on kuin olisi jo jotakin saanut - eli pelkkä ajatuskin antaa voimaa.
Kahdenkin viikon matkaan sijoitamme aina myös käynnin Jerusalemissa, siinä viisaan kuningas Daavidin kaupungissa. Ensimmäisellä matkallamme tutustuimme hotellissamme erääseen herttaiseen eläkeläispariskuntaan, syystä että heillä oli pulmia hotellihuoneensa kanssa ja saatoimme heitä kielitaitomme ja rohkeutemme avulla auttaa.

He eivät olleet aiemmin käyneet Jerusalemissa ja tietysti tämä kummallinen - koulun uskontotuntien perusteella tutuksi tullut kaupunki kiinnosti.
Kun muutaman tunnin Vanhan kaupungin kierroksen jälkeen maltoimme istahtaa Pyhän haudan kirkon likellä sijaitsevaan kahvilaan levähtämään, antoivat he 'lausunnon' kokemastaan.
He kertoivat matkustelleensa paljon ja olivat myös monien vanhojen kaupunkien pikkukujilla vaellelleet,
mutta eivät milloinkaan olleet kokeneet mitään sinne päinkään, mitä tällä pienen pienellä, vajaan neliökilomertin suuruisella alueella olivat tunteneet (0,9).Kristittyjen korttelin harras hiljaisuus ja siisteys, arabikorttelin ahtaus, meno ja meininki, armenialaiskorttelin pikkuruiset, rukoukseen varatut hotellit ja majatalot ja juutalaiskorttelin omaleimaisuus kikkarakiharaisine miehineen ja kauniine lapsineen - ja lopulta - Itkumuurin aukion pyhä hiljaisuus, vaikka tori on mustamaan rukoilijoita ja vaikka sitä vartioivat konekivääreitä kantavat sotilaat. Ei mihinkään verratattavissa!

Kuva on Magdaleenan ottama: "Parlamenttitalo. Knessetin portin takana piilossa".


 
  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti