Autuaita ovat murheelliset?

Otsikon kehoitus menee kertakaikkiaan yli minun ymmärrykseni. Sana autuas kun tarkoittaa samaa kuin onnellinen. Mikä paradoksi? Miten Jumala voi antaa meille tunteen nimeltä 'murhe', mutta samassa hetkessä sinulle tulee ohje olla onneellinen? Kuka siihen pystyy? Kaksi tunteen äärilaitaa sisäkkäin.

Omassa perheessäni on tänä kesänä ollut paljon tummia päiviä, paljon sellaista, johon et itse ole voinut vaikuttaa.
Saanko siis olla murheellinen, vaiko en?

Aion hyökätä tuon sanan 'murheellinen' kimppuun tässä ja nyt oikein toden teolla.
Otsikon lause on Vuorisaarnasta (Matt 5:4), jonka 'luennon' Jeesus piti Hattimin vuorella (Autuuksien vuori) puolivälissä Taaboria ja Kapernaumia. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että Siinain vuori, jolla Mooses sai lain ja tämä Hattimin vuori - ovat yksi ja sama paikka ja että näin Jeesuksen puhe, joka sekin nivoutuu puhtaasti lakiin, olisi kuin "selitetty Siinai."

 Tässä muutamia ohjeita murehtijoille ja  minä tunnustan olevani yksi heistä.
" Hän asuu siellä missä on särjettyjä - missä heikkoja ja toivottomia...". " Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen", ja Jesaja 61:2-3 mukaan  " Hän tulee lohduttamaan kaikkia surevia, panemaan Siionin murheellisten päähän juhlapäähineen tuhkan sijaan, antamaan heille iloöljyä murheen sijaan ja ylistyksen viitan masentuneen hengen sijaan..." 
 
Mitä siis minulta odotetaan, että tämän kaiken saisin? Minulta odotetaan vain sitä, että käännyn, kohotan käteni ja pyydän tätä kaikkea. Mutta sekin on välillä niin vaikeaa. Herra auta minun epäuskoani.