Sivut

torstai 8. lokakuuta 2015

Piiloutuneen baskerin tarina


Sain sisareltani lahjaksi villabaskerin. Kun lähdin syysaamuna lenkille koirani kanssa, painoin sen  tyytyväisenä päähäni. Oli kuitenkin lämpimämpää, kuin olin luullut, ja työnsin baskerin talteen takkini hihaan.
Kävelylenkistä tuli levoton, sillä vastaantulevia koiria oli paljon, ja puolivuotta maaseudun hiljaisuudessa vaikutti siihen, että koirani oli unohtanut kaikki opetukset ja käveli kohtaamisissa kahdella jalalla. Huomioni meni kokonaan koiran uudelleen kouluttamiseen.
Jossain vaiheessa huomasin, että hihaan työnnetty baskeri oli kadonnut. Harmittelin, että siskoni lahja oli hukkunut, sillä se oli ollut minulle kaikin puolin sopiva.

Joskus huomaan, että Jumalan antamien lahjojen kanssa on käy samalla tavalla. Olemme ehkä eläneet lähellä Jumalaa ja iloinneet hänen lahjoistaan. Sitten elämä on muuttunut niin vauhdikkaaksi, että seurakuntayhteys ja Raamattuun tarttuminen on jäänyt. Jumalan lahjat ovat unohtuneet ja suorastaan hävinneet elämästä. Ne eivät enää olekaan rohkaisemassa ja vahvistamassa seurakuntaa ja itseä eteenpäin uskon tiellä.

Paavali kehottaa meitä pyrkimään osallisiksi kaikkein parhaimmista armolahjoista. Niitä on siis sopivaa ja luvallista rukoilla. Hän sanoo vielä osoittavansa kaikkein verrattomimman ja parhaan tien, joka on rakkaus.

Nyt puhutaan paljon pakolaistulvan haasteista, mutta muistutetaan samalla siitä, että olemme saaneet lähetyskentän aivan lähellemme. Pakolaisten aito lähestyminen vaatii, että pyrimme ymmärtämään toistemme elämää ja lähestymään toisiamme. Jumala voi varustaa meidät aivan erityisellä viisaudella, välittämisellä, rohkeudella ja rakkaudella. Mitään muuta tietä tulijoiden luottamuksen saavuttamiseen tuskin on.
Pakistanilainen Nabeel Quresh kertoo kirjassaan Etsin Allahia, löysin Jeesuksen ajasta, jolloin hänellä ei ollut vielä kristittyä ystävää: "Koska yksikään kristitty ei välittänyt minusta, en minäkään välittänyt heidän seurastaan". Onneksi hän lopulta kohtasi erään, joka välitti.

Jumalan lahjat ovat varmaankin meissä olemassa, mutta olemme ehkä hukanneet ne tässä kuohunnassa. Kannattaa varmaan ruveta rukoilemaan itselleen näitä kätkeytyneitä ja unohtuneita tarpeellisia lähestymiskeinoja.
Muuten - minäkin löysin kadonneen baskerin uponneena syvälle hihansuuhun. Sinne se oli valunut kiihkeässä koiran koulutuksessa.


1 kommentti: