Palaaminen Suomeen Etelä-Israelin auringosta ja lämmöstä on ollut pieni shokki. Pimeää tuntuu kestävän koko päivän. Valot sisällä ovat tarpeen keskipäivälläkin. Lumi, joka jo hetken valaisi marraskuisia päiviä, on hävinnyt ja sen tilalla on märkä, musta maa.
Jonnekin aivojeni takalokeroon vaipuu muisto aurinkoisista päivistä, jolloin ei vesipisaraakaan pudonnut. Nyt on vain uudelleen asetuttava elämään tätä elämää hämärässä - suorastaan pimeässä.
Tänään 29.11. vietetään 1. adventtisunnuntaita. Adventinaika alkaa, ja kuljemme askel askeleelta kohti joulua. Valo saapuu pimeyden keskelle. Adventtikalentereiden luukut avautuvat yksi kerrallaan.
Puhuin tyttäreni kanssa viime vuonna siitä, miten joulukalenterit ovat täynnä karkkia, suklaata ja pikkutavaraa, jota lapsi ei tosiasiassa tarvitse. Joulukalenterien hahmot ovat lisäksi TV:n lastenohjelmien ja kirjojen suosikkeja, jotka eivät liity millään tavalla jouluun.
Tämän keskustelun jälkeen tilasin jo menneen joulun jälkeisestä alennusmyynnistä kristillisestä kirjakaupasta nipun adventtikalentereita, joita suunnittelin jakavani tämän joulun aikaan suvun ja naapurien lapsille. Niiden välityksellä voisin tuoda edes vähän joulunsanomaa lapsiperheisiin.
Tänään lauletaan kirkoissa taas Hoosiannaa. Hoosianna on väkevä rukous: Oi auta! Oi, pelasta!
Tämä lyhyt rukous kuuluu Raamatun kymmenen kaikkein voimallisimman rukouksen joukkoon - aivan samaan joukkoon Isä meidän-rukouksen ja Herran siunauksen kanssa.
Miksi emme käyttäisi tätä rukousta muulloinkin kuin ensimmäisen adventin aikaan? Tarttuisimme muulloinkin tähän Hoosianna-huudahdukseen, uskoisimme sen voimaan.
Toivotamme kaikille lukijoillemme paljon valoa ja lämpöä alkavaan adventinaikaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti