Somessa levisi pakkasten aikaan todellinen villitys. Jokainen itseään kunnioittava valokuvaaja halusi kokeilla saippuakuplien puhaltamista ja niiden ikuistamista paukkupakkasessa.
Niinpä minäkin marssin tien toisella puolella olevaan liikkeeseen ja ostin saippuakuplien puhalluslaitteen ja ryhdyin kädet kontassa kuvaamista kokeilemaan.
Tulos ei sitten ollutkaan hassumpi, vai mitä?
Olen aina tykännyt kovasti saippuakuplien hauraasta kauneudesta. Oikeastaan kaikki hauraat asiat ovat kauniita ja koskettavia: vastasyntynyt vauva, elämänsä loppupuolella oleva vanhus, kukan nuppu, maasta nousevan kasvin varsi.
Haurasta voivat olla myös onni, rauha tai usko.
Hauraudessa ovat hento olemassaolo ja murtuminen lähekkäin, ne viipyvät hetken aivan toistensa rajapinnassa.
Tuskin monikaan meistä voi kehuskella sillä, että olisi vahva, viisas ja selviytyisi tilanteesta kuin tilanteesta. Kun Paavali kirjoittaa Korinton seurakunnalle, hän muistuttaa seurakuntalaisia siitä, minkälaisia nämä olivat silloin, kun Jumala heidät kutsui. Hän sanoo 1. Kor. 1: 27-29:
- Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin; teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin yksikään ihminen ei voi ylpeillä Jumalan edessä.
Aika vähäpätöistä ja haurasta sakkia siis ollaan!
Heikkouteen ja haurauteen tulee kuitenkin Jumalan valo.
Hän itse lähestyy meitä ja on lähellä särkymisenkin hetkellä.
Paavali sanoo kirjeessään filippilaisille 4:13: - Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa.
Siinä meidänkin turvamme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti