Eräs parisuhde.

Taideopettajani Ari Laitinen, josta kerroin edellisessä postauksessani, ei ollut vain kuvataiteilija vaan myös verbaalivirtuoosi ja hassunhauska runoilija - ja kaiken kukkuraksi hän oli uskova mies,  joka ei laittanut 'hengellistäkään' lamppuaan vakan alle.
Päin vastoin - näytti siltä, että juuri Pyhä Henki oli tehnyt hänestä rohkean ja hulvattoman hauskan. Hän uskalsi tuoda julki kaiken sen mitä hänen sydämensä oli pullollaan - uskoa, taidollisuutta, lämpöä ja ymmärrystä.

Olen säästänyt yhden hänen hassuista runoistaan. Siitä löytyy huumorin lisäksi myös parisuhteen perusdramatiikkaa



Kuvassa Arin maalaus nimeltä "Riemunkukat"



  Kanan laulu.

Kukko valokuvaajaksi aikoi, kameran se jostain taikoi.     
Käyttöönsä sai fotohallin, kanasta sai kauniin mallin.
Vempaimiaan kukko väänsi, kana pyrstöänsä käänsi.
Kana eestä, kana takaa, kana istuu, kana makaa.           
Kana ui ja kana laulaa, kukko kuvaa kanan kaulaa.

Mutta sitten tuli ilmi, kamerasta puuttui filmi.
Silloin mallin mieli muuttui, kuvaajalle kana suuttui.
Laukut nokki, linssit kakki, räksytti kuin rosvon rakki.

Palvelukseni saa riittää, tuskin viitsin edes kiittää. 
Poseerasin turhan kerran, edessä tään fotoherran.

Kukolle se tiukoin ilmein huusi: varustaudu filmein!
 Kana kiekui, kukko muni -  tähän päättyi tämä uni.  

Kunpa meidänkin kristillisyytemme tekisi meistä rohkeita, huumorintajuisia ja lämpimiä, kuten on tämä runoilija -  taidemaalarimme. Uskaltaisimme ja muistaisimme jakaa ympärillemme kannustusta, halauksia,  kädenojennuksia ja riehakastakin iloisuutta!.