Jonkin aikaa sitten vietin kummallisen yön. Näen yleensäkin paljon unia, jotka sitten kirjoitan tai piirrän muistikirjaani. Joskus käy niin, että näen saman unen parikin kertaa peräkkäin. Jälkimmäinen uni aivan kuin vahvistaa ensimmäisen sanomaa.
Nyt kuitenkin kävi niin, että näin pitkin yötä aina saman lyhyen unikuvan, se nousi silmiini varmaankin seitsemän kertaa (en tullut laskeneeksi, mutta kuitenkin yhä uudelleen). Heräsin joka kerran kuvan nähtyäni heti ja luulin, että se oli täyttä totta, ja olin valmis ryntäämään sängystäni hoitamaan asiaa juuri sillä hetkellä. Tällainen uneni oli.
Edessäni oli paljon erilaisia lasipulloja. Ne olivat hyvin kauniita, oli korkeita ja kapeita, pyöreitä, leveä- ja kapeasuisia, kulmikkaita. Oli apteekin pulloja pallomaisinen lasikorkkeineen. Jossakin korkki oli hapertunut ja juuttunut pullonsuuhun kiinni ja korkinpaloja oli murentunut sisälle. Yhteistä pulloille oli se, että ne olivat kaikki pölystä harmaata. Koska pullojen suut olivat yhtä lukuunottamatta avoimia, niiden sisälle oli varissut pölyä ja roskaa. Niiden sisus oli likakerroksen peitossa.
Minulle tuli unessa voimakas tarve pestä pullot. Tarve oli niin vahva, että pomppasin yhä uudelleen sängystä lattialle ja olin valmis säntäämään heti pullopesulle.
Koska uni oli niin vahva ja toistuva, sitä oli pakko pysähtyä miettimään pitkin seuraavaa päivää.
Ajattelen, että me kristityt olemme kuin ( periaatteessa kauniita!) lasipulloja, joita ympäristön ihmiset voivat tarkkailla. Mutta mitä he näkevät! Uskomme on pölyttynyt, se ei ole kiinnostava ja kirkas, vaan paksun pölyn peitossa. Olemme myös avoinna kaikenlaisille ympäristömme vaikutteille ja sisäämme pääsee varisemaan monenmoista roskaa ja likaa. Jos yritämme pitää korkin tiukasti kiinni, sekään ei ole hyvä, vaan korkki hapertuu ja muuttuu roskaksi pullon pohjalle.
Taivaallinen Isämme kutsuu meitä puhdistautumaan ja kirkastamaan kristityn kuvaa lähiympäristössämme. Kun pullo Jumalan pesuissa puhdistuu, täytyy huolehtia, ettei sinne pääse uudelleen varisemaan likaa. Sinne täytyy tulla jotain uutta. Paavali sanoo efesolaisille 5:18:
- Täyttykää Hengellä!
Ei riitä, jos kerran olemme saaneet kokea "pullonpesun". Täyttyminen on jatkuva päivittäinen prosessi. Emme voi pakottaa Pyhän Hengen liikkeitä, mutta voimme luottavaisesti huokailla: - Tule Pyhä Henki, tule rauhan ja rakkauden Henki!
Kuulin viikonloppuna uneesi sopivan tarinan. "Päiväkodissa oli kysytty lapsilta, minkälainen on uskova ihminen? Pieni poika oli vastannut, että sellainen,"jonka lävitse paistaa aurinko". Poika oli ollut kirkossa ja katsellut aikansa kuluksi katto ikkunoissa lasimaalauksiin kuvatttuja Raamatun henkilöitä." Jumalan aurinko tosiaankin paistoi heistä läpi.
VastaaPoista