Mitä sinä näet?

Nykyään ovat selfie-kuvat kovin muodikkaita. Tämän kuvan tekeminen oli monen mutkan tulos: mukana kännykkä,  peilin heijastuma ja suurennuslasi.
Syynä vaivalloisen viritelmän rakenteluun oli näkökulman havainnollistaminen, - pohdinta siitä, miten näkökulma syntyy. Mistä saamme tietomme ja ajatuksemme? Tulevatko ne monen mutkan kautta, suodatettuina, vääristyneinä, perspektiivinsä menettäneinä peilikuvina? Ovatko ne median ja toisten mielipiteiden muokkaamia vai otammeko itse asioista selvää?

4. Moos: 12, 13 ja 14 kerrotaan tapahtumaketjusta, joka synnytti kaksi aivan vastakkaista näkökulmaa. Jumala kehotti Moosesta lähettämään miehiä vakoilemaan Kanaanin maata, jonka hän lupasi israelilaisille. Niin 12 miestä lähti matkaan. Heitä pyydettiin katselemaan ympärilleen ja tekemään havaintoja siitä, millainen maa oikein on. Kun he palasivat maata vakoilemasta 40 päivän kuluttua, heillä oli sekä hyviä ja huonoja uutisia. He kertoivat maan olevan hyvin viljava, ja vakuudeksi kaksi miestä kantoi korennolla yhtä rypäleterttua. Huono uutinen oli se, että vakoilijoiden mielestä maa oli täynnä jättiläisiä, joiden kimppuun oli mahdoton käydä.

Kun kansa kuuli nämä uutiset, he joutuivat epätoivoon ja halusivat palata Egyptiin. He olivat täysin unohtaneet Egyptin orjuuden kurjuuden, nyt se tuntui tutulta ja turvalliselta. He olivat myös unohtaneet Jumalan huolenpidon erämaassa: manna, viiriäiset ja kalloista juokseva vesi - kaikki hyvä katosi mielestä.
Vain Kaaleb ja Joosua olivat Mooseksen ja Aaronin ohella sitä mieltä, että pitäisi lähteä heti valloittamaan edessä olevaa maata. He näkivät asiat toisin kuin 10 muuta. Heillä oli erilainen näkökulma!

Jokainen valitsee itse, miten asioita tarkastelee. Myös Kaaleb ja Joosua näkivät linnoitetut kaupungit ja jättiläiset. He kuitenkin valitsivat sen näkökulman, että Jumala oli luvannut heille maan. Heidän näkökulmansa oli sama kuin Jumalan.
Muut laskivat katseensa, sokaistuivat, unohtivat ja joutuivat pelon valtaan.

Kaaleb ja Joosua tarttuivat Jumalan sanaan. Kun näin toimitaan, nähdään kyllä ongelmat, mutta nähdään myös niiden taakse ja katsotaan Jumalaan ongelmien yli. Samalla myös kurottaudutaan Jumalaa kohti, eletään suorastaan jännityksessä odottaen, mitä nyt tapahtuu.
Jos jäämme kiinni ihmisen näkökulmaan, elämästä tulee pitkä rivi laiminlyötyjä tilaisuuksia, kun näkökulma ja rohkeus puuttuvat.

Kuvissa erilaisia näkökulmia samasta paikasta. Kyseessä on vanha rautatiesilta, joka ei ehkä kuvista paljastukaan.