Sivut

maanantai 3. lokakuuta 2016

Tunnetko herra Käthen?

Minut on tämänhetkisen silmäongelmani vuoksi alennettu humanitäärisellä kirpputorillamme kirjavastaavaksi. Kirjat ovat tänä päivänä ongelmajäte, eikä kukaan tykkää niiden lajittelutyötä tehdä. Jos kirpputorillemme tuodaan sata kirjaa, pitää niistä valita noin 80 kpl poistoon. On aikaa vievää ja vaativaa istua ja miettiä mitkä ne ovat. Mutta minulla on nyt aikaa. Voin istua jakkaralla ja miettiä. Näen tämänhetkisellä yhdellä silmälläni kirjan nimen ja kirjailijankin nimen.
Isäni ylhäällä saattaa tietysti antaa minulle näön takaisin tuohon toiseenkin silmään, kunhan saa Meilahden silmäklinikan lääkärit apuunsa.

Tutkiessani viime viikolla jälleen uutta isoa lajittelematonta kirjapinoa, osui käsiini pieni, herttainen, vaatimattoman tyylikäs kirjanen, jonka nimenä oli Martti Lutherin Käthe rouva (Luise Koppen v.1917.) Kädessäni oleva kirja oli tämän kirjasen uusintapainos, vuodelta 2006. Sen ostin itselleni.
Lutherista on kirjoitettu hyllymetreittäin tutkimuksia Tästä aikansa jättiläisestä on tehty oopperaa, elokuvaa ja näytelmiä, mutta kuka oli se nainen, jossa oli riittävästi vahvuutta elämään tämän jättiläisen rinnalla? Ei ihme, että Martti kutsui vaimoaan, Katharina von Boraa lempinimellä 'herra Käthe', Ilmaisuun taisi sisältyä sekä ihailua, mutta ehkä myös vähän närkästystä.
Tunnemmehan sanonnan: Jokaisen menestyneen miehen takana on nainen.
No - aikamoinen kohahdus heidän avioliittonsa on katolisessa maailmassa aikanaan ollut, kun tämä munkki, joka ensin oli puuttunut paavinkirkon väärinkäytöksiin ja solmi sitten avioliiton karanneen nunnan kanssa. Katharinahan oli Kristuksen morsian ja Martti itse oli antanut munkkilupauksensa.
Lutherille tämä avioliitto oli kuitenkin seuraus hänen opistaan:
"Kristityn ei pidä eristäytyä, vaan elää uskoaan todeksi ihmisten keskellä."


Näiden kahden avioliitto perustui yhteiselle uskolle ja kunnioitukselle ja siltä pohjalta alkoi heidän välilleen - vuosien varrella - kasvaa myös syvä rakkaus. Siis: Juuri toisin päin kuin oman aikamme immeiset avioliittonsa solmivat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti