Kuunnellessamme kiintoisasta työstä kertovaa, kuvin varustettua esitystä, istui takimmaisella soffalla eläkkeellä oleva kotitalousopettaja ja kutoi kaiken aikaa pientä sukkaa. Se oli kuulemma valmistumassa jollekin tarvitsija-vauvalle juuri tuolla alueella, josta esitelmöitsijämme kertoi. Siis 'joku' meistä oli jo saanut 'kipinän'.
Esitelmän päätteeksi juotiin tietysti kahvit ja silloin sukankutoja alkoi kertoa kutomaansa kiintoisaan sukkamalliin liittyvää ihmeellistä taustatarinaa. (Siitä blogini otsikko.)
" Vuonna 1940, siis 75 vuotta sitten, oli pakolaisjuna matkalla Suomen puolelta Tornion kautta Ruotsin puolelle. Vaasan tienoolla edessä olevaa junanrataa kuitenkin pommitettiin. Radan korjaamisen ajan matkustajat istuivat paikoillaan kylmissä junanvaunuissa. Eräässä osastossa istui eläkkeellä oleva käsityönopettaja ja häntä vastapäätä nuori äiti, Tuula-vauva sylissään.
Radan korjaaminen kesti puolitoista vuorokautta ja sen aikana ehti jo syvemminkin tutustua kanssamatkustajiinsa. Opettaja katseli pientä vauvaa ja suri, ettei vauvalla ollut edes sukkia pikku varpaittensa suojana. Aprikoituaan aikansa päätti käsityönopettaja alkaa purkaa omaa villapaidan helmaansa ja alkoi näin saamastaan langasta kutoa pienokaiselle sukkia. Muistona näistä pommituksista ja niiden aiheuttamasta odottelusta syntyivät sukat, joiden malli on säilynyt äidiltä tyttärelle".
Minä en ole tällä mallilla koskaan vauvansukkia kutonut, mutta minulla ja minun lapsillani on äitini kutomina tällaiset vauvasukat olleet ja voin vakuuttaa, että paras malli on juuri tämä: Ainoa joka pysyy vauvan pulleroisessa sääressä myös paikoillaan!
Sukan ohje löytyy googlesta nimellä 'Junasukka', joten siitä vaan kutomaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti