Maiden kohtaloista.

Onpas tämä jännittävä vuosi. Suomi juhlii itsenäisyytensä 100-vuotista taivallusta ja uskonpuhdistuksesta = reformaatiosta on kulunut kokonaista 500 vuotta. Syntyy väkisinkin aatos - entäpä jos näin ei olisi käynyt.

Näillä kahdella tapahtumalla, vaikka tuntuvatkin olevan niin etäällä kuin olla voi, on kuitenkin eräs yhteinen kiintopiste. Puhdas usko. Kun Suomi soti Talvi-ja jatkosodassa Goljatia vastaan, oli jokaisella Suomen sotilaalla rintataskussaan Uusi testamentti - reformaation ansiosta. Kaikkien kansojenhan oli sen aatteen mukaan saatava tutkia ja lukea Jumalan ilmoitusta omalla kielellään. Raamatut kansan käsiin! Sodan aikana niitä todella myös luettiin: oli kenttähartaudet, sotilaspapit - kansa ja presidenttikin rukoilivat. Sanotaan, että "sitä saa mitä tilaa." SAIMME.

Monien maiden historiasta tiedetään, että kun evankeliumi on alkanut levitä kansan keskuuteen, on maa alkanut nousta kurjuudesta vaurauteen. Näin kävi esimerkiksi Norjalle. Yksi mies sai1800-luvulla kehotuksen hiihtää ympäri Norjaa - raamattuja repussaan. Kirjan ohjeet alkoivat vähin erin painua ihmisten sydämeen silloisessa köyhässä ja oppimattomassa kansassa - ja kun siihen kylvöön saatiin vielä liittää norjalainen luonteenlujuus ja löytyneet öljyvarat, ollaankin jo siinä vauraudessa, jonka tunnemme.
Etelä-Koreakin oli vielä 1970-luvulla köyhä maa. Nyt sieltä löytyy monia maailman suurimpia kirkkoja, siellä vallitsee demokratia ja sen talous on maailman 16. suurin.

Voisiko todella olla niin, että rukous voi kääntää kansojen kohtalon? Jumalan antama rakkauden voima voi ainakin voittaa vihan. Se on nähty monen Afrikan maan kohdalla ja sama on koettu myös Hawaijilla. Olen lukenut kuinka se on rukousten voimalla muuttunut väkivallan tallomasta osavaltiosta siksi paratiisisaareksi, millaisena se tänään tunnetaan.
Kuva: Isän sylissä.
Oman isäni sodanaikainen Uusi testamentti löytyi hänen kuolemansa jälkeen vanhempieni kirjahyllystä.
Oli liikuttavaa saada pidellä sitä. Pikku kirjasen sanoma oli kyllä unohtunut isältä vuosikymmeniksi työ- ja perheen elatuspaineiden taa. Mutta - eläkkeelle jäätyään ja vaimon kuoltua - aika ja yksinäisyys vetivät hänet takaisin sen 'taskulämpimän' sanan ääreen, josta hän kerran, nuorena luutnanttina - oli viiden, pelkoa täynnä olevan vuoden ajan saanut ammentaa turvaa ja toivoa - toivoa vapaasta Suomesta ja iankaikkisesta elämästä.
Usko - hänen nuoruutensa tuttava - ehti palata hänen tykönsä vielä useiden vuosien ajaksi, ennen kuin oli hänen aikansa päästä turvallisella ja onnellisella mielellä kotiin.
(Yläkuva googlesta: Luther polttaa paavin ukaaseja.)