Asento - lepo!

Tutkimme viime viikon raamattupiirissä lukua Luukas 10.
- No voi, ajattelin.  Kaikki tapahtumat siinä ovat niin tuttuja että

mahtaako sieltä löytyä mitään 'pureskeltavaa'. Mutta kun ei voinut harppoa eteenkään päin, oli pakko pysähtyä ja alkaa kaivaa sitä, minkä luuli osaavansa, mutta jota ei kuitenkaan ollut antautunut koskaan syvällisesti pohtimaan.

Luvun alussa Jeesus antaa opetuslastensa ymmärtää, että hänen kolmivuotinen koulutuksensa heidän kohdallaan olisi nyt päättynyt - ja nyt oli heidän vuoronsa lähteä pareittain kyliin ja taloihin - mennä ja tehdä samoin kuin hänkin oli tehnyt ?????
No juu! Jeesus oli Jumala, mutta opetuslapset ihmisiä. Miten tämä kaikki olisi heille mahdollista? Kun vielä tuli kielto, ettei saanut ottaa matkaan juuri mitään; ei sandaaleita, ei sauvaa, ei ruokaa eikä rahakukkaroakaan  - niin ovat siinä pojat varmaan pyöritelleet päätään, että onko mestari seonnut? Sauvakin--- jolla häädettiin käärmeitä ja villipetoja ja joka oli tukena vuoriston louhikoissa, piti jättää kotiin?

(Itselleni tuli tässä kohtaa mieleen tämän kansan 40-vuotinen erämaavaellus, jolloin Herra juotti ja ruokki monimiljoonaisen kansansa , eivätkä heidän päällään olleet vaatteetkaan kuluneet.)

Se oli silloin se, mutta nyt piti opetuslasten ottaa hurja uskonhyppy. Ei siis kaatumisia, ei petoja ja riittävästi sellaisia taloja, jotka halusivat pitää heidät täysihoidossa. Mutta ehkä viimeistään silloin, kun opetuslapset huomasivat, että armolahjat alkoivat matkan varrella heidän keskuudessaan toimia, uskoivat he, että tästä eteenpäin kaikki muukin varmasti sujuisi.
Ja olihan tämä 72 hengen saarnamatkaporukka haltioissaan kun he sitten kotiseudulle palatessaan saivat kertoa kaiken sen, miten Jumala oli heitä hoitanut ja käyttänyt.

Hohhoijaa, ajattelin vähän kateellisena - ei matkatavaroita, ei mitään. Mikään ei matkustamisessa ole niin kurjaa kuin matkalaukun pakkaaminen (paitsi vielä kurjempaa on sen purkaminen.) Meillä 'immeisillä' menee tuhottomasti aikaa kimpsujen ja kampsujen kanssa. Osaisipa edes kaikessa hössötyksessään tarkemmin hahmottaa tarpeellisen ja tarpeettoman. Pieni kun on kaunista ja vähä riittävää! Kevättä kaikille...Nyt se taitaa alkaa, kun kiurujakin on jo Jyväskylässä asti.


.