Tanssikengät.

Olen rampannut 'toreilla ja turuilla' etsimässä jalkaani sopivia lenkkikenkiä, sellaisia joilla voin kuvitella käveleväni Jerusalemin hikisiä katuja ees' sun taas' toukokuun loppupuolella, kahdeksan päivän ajan - ystäväni Magdaleenan kanssa.
Meidän on määrä viikossa luoda mielenkiintoinen retkikokonaisuus syksyllä tapahtuvalle matkalle - ystävillemme, jotka ikänsä tai liikuntaan liittyvien ongelmiensa vuoksi eivät voi osallistua millekään tavalliselle turistimatkalle.
Kaikki - tämän edessä olevan kahdenhengen matkamme kotimaan järjestelyt alkavat olla kunnossa ja jo kutkuttaa runsaan viikon päähän sijoittuva lähtömme.

Olin erityisen huvittunut viime viikolla Magdaleenalta saamastani kuvakortista, jonka olen tähän blogiin liittänyt. (Sovitteli kenkiä!)

Kortin takana oli nimi siinä meneillään olevalle toiminnolle:
'Valmiina tanssimaan'.

- Niinhän ollaan mekin; menossa 'tanssimaan', mutta enkeleiden pillin mukaan.



Toinen hassunkurinen sattuma on se, että tämä Helen Schjerfbeckin maalaus,  johon tämä suloinen hiiri on asetettu, on yksi minun lempitauluistani - niin 'lempi', että olen itsekin sen kerran akvarelliksi työstänyt. Jäljentämisessä on mm. se hyvä puoli, että kaikkea, niin värejä kuin tunnelmaakin, tulee tutkittua äärimmäisen tarkkaan. (Oma akvarellini alla.)

Menemme siis nyt Jerusalemiin tutkiaksemme - mitä tämä harvinainen ja meille arvokas syksyn ryhmä mahdollisesti haluaa nähdä, mitä se jaksaa per/päivä tutkia, millainen hotelli heille löytyy ja miten toimivat kulkuyhteydet niihin kohteisiin, joihin jaksamme ja ehdimme runsaan viikon aikana tutustua - tämän 'diplomaatti-'ryhmämme kanssa?
Mielenkiintoista. Hieman erilainen matka siis.

Muistan 1990-luvulta, erään vapun, jolloin olen istunut matkanjohtajan vakanssilla seurakuntalaisten linja-autossa matkalla Venäjälle. Olimme seisseet tullijonossa jo yli viisi tuntia ja edessämme oli yhä monta kymmentä autoa, joten...odotus oli yhtä tuskaa.
Mutta sitten tuli tullirakennukselta 'upseeri', joka alkoi viittoa meille kansainvälistä 'seuratkaa'-merkkiä ja lähdimme kankein jäsenin kävelemään hänen perässään kuin pyhäkoululapset. Meidät johdatettiin tullirakennukseen ja sellaisen passintarkastusluukun eteen, jonka yläpuolella oli teksti
" For diplomats only". Siis: Vain diplomaateille.

Tämän syksyisen matkan edellä minulla on samanlainen tunne. Näiden Herralleen uskollisten ja jo kumaraan painettujen palvelijoiden -Taivaan Isän diplomaattien - vienti Pyhälle maalle, heidän tavoittamattomien unelmiensa kohteeseen, on meille erityisen maukas tehtävä.  Kiitos siitä jo edeltä.