Kiitä sittenkin

Koko aamun on päässäni soinut iankaikkisen vanha lastenlaulu " Paljon on aihetta lapsella kiittää." Teema ihmetyttää, sillä olen juuri odottamassa luokseni ystävääni, joka jäi keväällä eläkkeelle, jonka mies haudattiin helluntaina - ja joka kärsii nyt unettomuudesta ja on masentunut. Miksi minua siis  varustetaan tähän tapaamiseen juuri tällä laululla, jonka tuskin muistan. Piti oikein käydä etsimässä sen sanat. Laulun oikea nimi näytti olevan " Muista joka päivä", eikä se huono nimi olekaan. Niinhän sitä pitäisikin muistaa - joka päivä kiittää.


"Paljon on lapsella aihetta kiittää.
Jumalan lahjoista kaikille riittää.
Päivä jo yksikin aamusta varhain,
iltahan ehditty, lahja on parhain.

Kauniina nauhana vuosien päivät,
helmenä jokainen muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
niistä ei yhden ees kadota sallis.


Lapsonen siis kätes yhtehen liitä, kaikista päivistä Jeesusta kiitä .
Aina se muistaos, tänään on juuri - varattu sinulle siunaus suuri.
                                    Oke Peltonen

Ai tänäänkö? Juuri tänään olen kyllä itsekin aika ahdistunut, melkein vihainen. Niin monet asiat määrittelevät päivämme, minunkin päiväni, vaikka olen ollut eläkkeellä jo pitkään. Sekasotkua ja päättämättömyyttä lähipiirissä. Vapaus taitaa alkaa vasta taivaan bungaloveissa ja silti lauletaan että....."päivä  jo yksikin aamusta varhain, iltahan ehditty - lahja on parhain."

Lähdin ulos etsimään sellaista päivää - ja kuinkas kävi? Juuri sillä reissulla ympärilläni oleva tuttu ja arkinen pihapiiri alkoi opettaa minua. Ensimmäisenä törmäsin lähikaupan ikkunassa olevaan mainokseen. Tilanne oli koominen.

Otin kamerani ja aloin katsella lähelleni - ja löysinkin tosi hupaisia tarinoita luonnon ponnisteluista pärjätä - olivat niiden kasvuolosuhteet sitten miten mahdottomat hyvänsä. Kotiin saavuin paljon oppineena ja nurinani oli päättynyt.
Paljon on aihetta kiittää - toden totta! Ota silmä käteen ja katso - vaikka alla olevat kuvat.

 Puu sanoi: "Olen olosuhteista huolimatta päättänyt jäädä henkiin". Sitten se kysyy apilaystävältään: "Mistähän sinä apilaviidakkokin oikein elät - en tajuu..."

Yläkuvassa taas kesä on naamioinut koulun välituntipihan penkin yltä päältä. On siinä lapsilla syksyllä ihmettelyn aihetta, jos koko penkkiä silloin enää edes löytyy.

 .