Isoäidit Israelissa

Julkaistu Karmel-lehdessä nro 5 Syyskuu 2017

Isoäidit, Salome ja Magdaleena, olivat tavanneet heprean kurssilla Orolla. Tuntui, että oli löytynyt kateissa ollut sielunsisko, niin hyvin heidän ajatuksensa osuivat yksiin. Molemmat olivat suuren perheen isoäitejä, rakastivat  Israelia ja juutalaisia,  he kirjoittivat, maalasivat ja olivat opiskelleet venäjää ennen heprean aloittamista.

Niinpä ei ollutkaan ihme, kun tarjoutui tilaisuus viettää Eilatissa  kuusi viikkoa kahden viikon hinnalla tammikuussa 2013, he pakkasivat muitta mutkitta kimpsunsa ja lähtivät Eilatiin Etelä-Israeliin. Miehetkään eivät vastustelleet, sillä kumpaisellekin jäi jääkaapillinen jouluruokia.

Eilat sijaitsee mielenkiintoisessa Israelin kolkassa. Se on kapealla, vain 15 km kaistaleella Punaisen meren rannalla. Eilat on kuin Israelin jalka, jonka varassa maa seisoo. 

Kun isoäidit seisoivat Eilatin rukoustornissa sapatinaattona ja kuuntelivat sofarin ääntä, joka kohoili vuoria kohti, he hämmästelivät ympärillään avautuvaa maisemaa. Kaupungin laidalla välkkyivät jo toisen maan valot. Jordania oli aivan näköetäisyydellä, rajalle oli hotellilta 10 minuutin kävelymatka. Saudi-Arabia häämötti oikealla, ja vieressä kohosivat Egyptin vuoret. Israelin asema yli 20 arabivaltion läheisyydessä selkiytyi rukoustornin parvekkeelta todellisena. Ajatuksiin nousi väistämämättä  huokaus  Israelin puolesta: Varjele, Herra, tätä pikkuista maata, ja kutsu ja siunaa  ympärillä olevia miljoonia muslimeja.

Juutalaisissa hotelleissa on usein synagoga, niin myös Salomen ja Magdaleenankin hotellissa. Siellä näkyi harvoin ketään, niinpä isoäidit ottivat sen rukouspaikaksi, jossa he muistivat Jerusalemia, maan johtajia, kaikkia, jotka huolehtivat turvallisuudesta ja maan rajoista. He rukoilivat tiedottamisen, boikottien purkamisen ja kaikenlaisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Juutalaisen kansan kotiinpaluu oli myös heille rakas ja tärkeä. Rukouksesta tulikin isoäitien kuuden viikon päätehtävä. Tuntui, että taivas oli auki Eilatissa, oli helppoa rukoilla, rukoukset kohosivat itsestään.

Ennen synagogaan menoa, isoäidit olivat istuneet parvekkeella juomassa aamukahvia ja katselleet joka aamu väriään vaihtavia vuoria. He olivat rukoilleet omien läheistensä, ystävien ja kaikkien niiden puolesta, joita taivaallinen Isä kulloinkin nosti heidän mieleensä. Koska heillä oli paljon muistettavia, he alkoivat kiinnittää pesuhuoneen suureen peiliin muistilappuja. Pian peili olikin täplitetty keltaisilla lappusilla.

Ja joka ilta he maalasivat akvarelleja.

Eilatissa isoäidit aloittivat Sweet Chariot- bloginsa pitämisen. He istuivat päivittäin nettikahvilassa ja lähettivät Israelin kuulumisia ystävilleen. Siitä tulikin hengellinen kanava, jota Salome ja Magdaleena ovat kirjoittaneet tähän mennessä pian viisi vuotta vuotta.

Isoäitien rukousmatkat Israeliin eivät suinkaan loppuneet, Eilatin avoin taivas kutsui heitä useana vuotena. Sitten heitä alkoivat puhutella psalmin sanat: Jos minä unohdan sinut Jerusalem, niin hävitköön käteni voima.

Matka suuntautuikin Jerusalemiin viime toukokuussa. Siellä isoäidit  opettelivat liikkumaan itsenäisesti. He  kulkivat busseilla ja junalla, mutta monena päivänä he istuivat hiljaa rukoilemassa Itkumuurilla monien muiden kaukaa saapuneiden joukossa. Presidentti Trumpin saapuminen yhtä aikaa tosin haittasi hiukan heidän olemistaan.

Seuraavaksi isoäidit varasivat matkan marraskuun alkuviikoiksi Tiberiaassa sijaitsevaan Shalomkotiin. Siellä Golanin kukkulat avautuvat heidän ikkunansa edessä ja samalla isot rukousaiheet. 

Joskus isoäideistä on hieman haikeaa olla erossa jälkikasvusta. Kun he palasivat Suomeen kuuden viikon matkaltaan, heitä odotti lentokentällä  Tervetuloa kotiin- banderolli ja lastenlapset, jotka sanoivat: - Eivät isoäidit saisi olla noin kauan matkoilla!

Se vähän riipaisi - mutta tärkeissä asioissa välillä täytyy.

Eilatin kaupunkia rukoustornista nähtynä, vuorten juurella Punaisenmeren lahti ja Jordanian Akaba