Pyhäinpäivän aikaan

Tämä päivitys on kirjoitettu ennen  Israeliin lähtöä. Nyt Sweet Chariot huristelee Tiberiaassa.  Salomella ja Magdaleenalla on täällä kaikki hyvin.
Mutta nyt pyhäinpäivän aiheeseen ...


Näin pyhäinpäivän aikaan kaupat pullistelevat mitä kauheampaa krääsää. Olin tällaisessa pikkupoikien unelmakaupassa, ja toinen pojista osti pääkallon, joka osoittautui säästölippaaksi, ja toinen tuikkivan hautausmaata esittävän kynttilän, jossa lepakot lentelivät.
Minun asiani ei ollut jarrutella kammottavia ostoksia, mutta poikien valintoja seuratessani mieleeni tuli jo aikoja sitten televisiosta näkemäni melko hyytävä halloweniin sopiva juttu.

Eräs rikas ranskalainen tohtori oli pakastanut kuolleen vaimonsa jo viisitoista vuotta sitten. Hän uskoi tieteen kehittyvän jonakin päivänä niin pitkälle, että hänen vaimonsa voitaisiin herättää henkiin. Mies oli varannut myös itselleen samanlaisen hautauksen toivoen, että he jonakin päivänä taas saisivat olla yhdessä.
Mies oli vanha ja ryppyinen, vähäiset tukantupsut hapsottivat ja muutenkin mies muistutti hieman Frankensteinia. Tuonko näköisenä mies halusi tulla herätetyksi, ja mitä hänen vaimonsakin sanoisi, kun tapaisi kovasti vanhentuneen rakastettunsa!
Pakastin oli ollut hankittaessa kallis, kymmeniätuhansia dollareita, lisäksi se tarvitsi jatkuvaa valvontaa ja ylläpitoa. Jossain vaiheessa pakastin oli rikkoutunut, ja paikalle saapui sähkömies, joka kurkisti sen sisälle. Siellä rouva-rukka lepäsi aivan valkoisena kasvot täynnä paleltumia.
Järkyttävää! Vaikka tiede pääsisikin joskus niin pitkälle, että voisi herättää kuolleen, niin koskaan se ei voisi tarjota ihmiselle uutta ruumista, nuoruutta ja katoamattomuutta.

Valitettavasti meidät ihmiset on rakennettu niin, että solukkomme tuhoutuu vähitellen ja eräänä päivänä edessämme kohoaa elämän raja. Raamattu sanoo, että syntiinlankeemuksen seurauksena kuolema tuli ihmissuvun osaksi. Jokaisella on siitä kokemusta, olemmehan usein joutuneet hyvästelemään läheisiämme viimeiselle matkalle.

Kuolema voi olla myös armollinen. Joskus lähtijä on niin väsynyt sairauksiinsa ja kipuihinsa, että hänestä tuntuu, kuin Jumala olisi unohtanut hänet tänne. Silloin hän kaipailee, että miksi Isä ei jo tule,  tartu käteen ja vie taivaan kotiin.

Apostoli Paavali kertoo ylösnousemuksen ihmeestä. Hän sanoo, että meidät kylvetään maan poveen täällä katoavaisuudessa, mutta nousemme katoamattomuudessa. Meidät kylvetään alhaisuudessa. mutta nousemme kirkkaudessa -  lähdemme täältä heikkoudessa, mutta nousemme voimassa.

Kenenkään ei tarvitse siis palata vanhaan koinsyömään ja loppuunkuluneeseen ruumiiseensa.

Jeesus tarjoaa iankaikkisen elämän lahjaa kaikille, sillä hän on jo maksanut siitä hinnan.
Hän sanoo: - Joka uskoo minuun, ei ikinä kuole.
Ei tarvitse muuta kuin ojentaa kätensä, luottaa hänen lupaukseensa uudesta elämästä ja ottaa se vastaan uudessa kauniissa ruumiissa. Eipä tarvitse hankkia arkkupakastinta ainakaan tuota tarkoitusta varten!