Joskus matkalle lähtö voi tuntua aivan mahdottomalta. Eteen voi nousta monenlaisia esteitä, joista tavallisin on rahanpuute. Suunnitelmia voi tietysti yhtä lailla kariuttaa työesteet tai puute ajasta. Lapsesta, vanhuksesta ja sairaasta huolehtiminen onkin jo iso este. Jollekin voi muuriksi nousta vaikkapa lemmikin hoidon järjestäminen.
1980-luvun alussa koin suuren ihmeen, että Israelin matka tuli mahdolliseksi.
Olin ollut pois töistä kaksi vuotta, sillä hoidin kotona kolmea alle kouluikäistä lastani. Neljäntenä pikkuväen joukossa oli työtoverini, Kyllikin, tytär. Niihin aikoihin Kyllikin perhe lähti Israeliin, koska Kyllikin mies oli YK-upseeri ja hän toimi rauhanturvaajan tehtävissä Golanilla.
Kun seurailin heidän lähtöpuuhiaan Tiberiaaseen, minussa heräsi valtava halu lähteä Israeliin - olinhan aina halunnut nähdä Jeesuksen kotimaan.
Oli kuitenkin yksi iso ongelma: raha, olihan ainoa tulonlähteeni ollut Kyllikin maksama tyttären hoitomaksu.
Samana kevättalvena Kotiliesi-lehti järjesti kirjoituskilpailun säästämisestä - miten perhe voi säästää. Minullahan oli asiasta runsaasti kokemusta, koska olin parin edellisen vuoden ajan joutunut sananmukaisesti penninvenyttäjäksi. Kirjoitus syntyi helposti, ja onnistuin voittamaan pääpalkinnon, joka oli selvää rahaa.
Kuten taivaan Isän järjestämissä jutuissa aina on, niin voittamani rahasumma oli täsmälleen Israelin matkan hinta!
Niinpä seuraavana kesänä lähdinkin sitten Israeliin Toiviomatkojen ryhmän mukana. Vietimme viikon Jerusalemissa ja toisen Tiberiaassa. Asuin siellä Kyllikin perheen vieraana, ja muistan vielä, kuinka hoitotyttöni suuret vihreät silmät täytttyivät kyynelillä, kun saavuin heidän Gennesaretin rannan tuntumassa olevaan kotiinsa. Niin täynnä iloa tapaamisemme oli.
Minulle tuo Israeliin pääsy on yksi elämäni ihmeistä. Se kertoo siitä, että jos taivaallinen Isä haluaa antaa jotakin, niin se kyllä toteutuu, vaikka ulkonaiset esteet vaikuttaisivat kuinka korkeilta muureilta tahansa.
Varsinkin Israeliin lähtö on sellainen asia, joka on Isämme erityisen huolenpidon alla.
Viime keväänä Salome tarvitsi käyttörahaa Jerusalemin matkaamme varten, ja hän oli rukoillut tiettyä summaa, mikä hänen pitäisi saada kirpputorilla myymistään tavaroista. Ja juuri tuon summan hän sai!
Näitä esimerkkejä olisi vielä lisääkin ...
Mooses joutui katselemaan Israelin maata Nebon vuorelta, vaikka hän oli johtanut Israelin kansaa 40 vuotta sitä kohti. Kuitenkaan Jumala ei sallinut hänen astua jalallaan luvattuun maahan.
Salome ja minä koimme olevamme siis melkoisen etuoikeutettuja, että pääsimme taas kerran matkalle Pyhään maahan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti