Sivut

perjantai 1. joulukuuta 2017

Näkemiin, kälyseni

Kälyni haudataan tulevana sunnuntaina. Etsiessäni sananpaikkaa tähän tilaisuuteen, törmäsin Raamatun jakeeseen, joka hämmensi ajatuksiani.
Mark 1:24 sanoo. " Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä". Kuka näin puhui?
Tämä kohtaus sattui Kapernaumissa, synagogassa, jossa Jeesus hämmästytti kuulijoitaan opettamalla niin kuin sellainen, jolla on valta, eikä niin kuin muut kirjanoppineet.
Kuulijoiden joukossa oli mies, joka kesken Jeesuksen opetuksen alkoi siis huutaa " Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä Jeesus Nasaretilainen? ....."
Kuka kuulijoista näin saattoi sanoa? Jeesushan kierteli vielä tässä vaiheessa maataan niin kuin muutkin rabbit, opettaen kansaansa, ja nyt hän oli erässä Galilean synagogassa, eivätkä edes hänen opetuslapsensa vielä ymmärtäneet kuka tämä heidän opettajansa oikeastaan oli. Kuinka siis joku synagogassa ollut tuiki tuntematon henkilö saattoi alkaa tällaisia huudella?

Evankelista Markus kertoo, että Jeesus kyllä tunnisti huutelijan. Miehessä oli paha henki, ja tämä henkimaalimaan kuulunut riivaaja tunnisti Jeesuksen jumaluuden. Jeesuksen kerrotaan vaientaneen tämän hengen ja vapauttaneen samalla miehen tästä vaivaajastaan.
Jeesuksen aika ei siis ollut vieläh tullut, joten ei ollut myöskään aika kertoa hänen salaisuuttaan julki. Vielä hetki hänen oli pysyttävä maata kiertävän rabbin tehtävissä, kunnes aika olisi täysi...
Uskoisin, että liki me kaikki uskomme, että sellainen henkilö kuin Jeesus Nasaretilainen, on kerran elänyt tämän maan kamaralla, puhunut ja opettanut. Eri asia sitten onkin jo se uskommeko me sen, että hän oli Jumalan poika, joka kuoli puolestamme, heräsi kuolleista ja nousi ylös taivaisiin.

Minua hämmästyttää, että juuri riivaaja laitettiin ensimmäisenä paljastamaan se, että Jeesus oli Jumalan Poika - Pelastaja. Riivaaja siis uskoi! Mutta mitähän me tästä kaikesta uskomme?

Kun tulevana sunnuntaina saamme siunata rakkaamme sukuhautamme lepoon, on suuri lohtu tietää, että saamme nähdä jälleen - Ylösnousemuksen aamussa. Ja saamme jo nyt kukkasillamme häntä tervehtiä sanoen: " Näkemiin Eeva."  Ellei näin voi uskoa, joutaa kaikki muukin roskakoppaan.





,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti