Ottaessani viereisen kuvan humanitaarisella kirpparillamme nyt joulun jälkeen,
tuli ensimmäiseksi, kuvaa pohtiessani, mieleeni tämä ensimmäinen - uuden vuoden jälkeinen blogivuoroni - sen mahdollinen sisältö.
Olisiko tästä?
Kuvan tunnelma kuljetti minua kummallisesti kohti kuningas Salomoa. Hänen viisauttaan? Olipa outoa.
Saarnaajan kirjaa pidetään kuningas Salomon kirjoittamana, vaikkei hänen nimeään siinä yhtään kertaan esiinnykään. Sen ensimmäinen luku kertoo kuitenkin sen verran kirjoittajasta, että kyseessä on kuningas Daavidin poika, joka oli kuninkaana Jerusalemissa - joten - eipä niitä juuri muita ollut kuin Salomo - siis kuninkaina.
Kirja alkaa täystyrmäyksellä:
Luku 1: 2-4
" Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus, kakki on turhuutta!
- Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstään, jolla hän vaivaa itseään auringon alla?
- Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäisyyteen asti."
Saarnaajan kirjan kirjoittaja kertoo kirjassaan avoimesti omista harhailuistaan ja "tyhjän tavoittelusta". Hän pohtii... mikä ihmiselämässä "kannattaa" ja mikä ei. Hänen kirjansa loppupäätelmän jätän soimaan itselleni ja teille - kuin taustamusiikiksi alkavalle yhteiselle vuodellemme. Se kuuluu näin:
Luku 12: 13-14.
"Pelkää Jumalaa ja pidä Hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä. Jumala tuo näet kaikki tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa." Aamen.
Ps. Kannattaa lukea koko kirja!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti