Olen viime yönä palannut safarilta Etelä-Afrikasta. Lähdin matkalle hyvin epäröivällä mielellä, koska en osannut odottaa mitään. Kuitenkin jo ensimmäinen aamuajelu avoimella maastoautolla koukutti minut täysin Afrikkaan ja eläimiin.
Olimme lähteneet viideltä liikkeelle ja ajoimme punahiekkaista tietä akaasiapuiden keskellä. Silloin tien keskellä nousevaa aurinkoa vasten seisoi puidenkorkuinen kirahvi. Aamun valo ympäröi kirahvin kuin sädekehä. Eläin ei ollut millään tavoin pelokas. Myöhemmin kirahvit osoittautuivat niin uteliaiksi, että kuljimme monena päivänä mieheni kanssa tietä, jonka toisella puolen muutaman metrin päässä meitä seisoi ihmettelemässä puoli tusinaa kirahveja, ja tien toisella puolen nyhti seepralauma ruohoa, niiden takana hyppeli kymmeniä antilooppeja ja yksinviihtyvä gnu huuteli nimeään varjossa läheisen puun alla.
Vaarallisemmat eläimet olivat sähköaidalla aidatulla alueella, jonne pääsi vain safariauton kyydissä. Autoa eläimet eivät pelänneet ollenkaan, joten niiden viereen oli helppo päästä.
Näimme leijonaperheen, jonka kolme pentua lähtivät isä- ja emoleijonan seuratessa saalistamaan virtahepoa. Hippo-parka näytti kovin paksulta ja kömpelöltä, kun laukkasi henkensä hädässä pakoon sitä piirittäviä nuoria leijonia. Onneksi lähellä oli lampi, jonka turviin hippo pääsi sukeltamaan. Leijonat jäivät lammen rannalle tyytymättöminä katselmaan hipon sukellusta - eiväthän kissat kastele tassujaan.
Olin etukäteen katsellut youtube-videoita Kololosta, mutta vakuuttunut siitä, että ne eivät voi olla mahdollisia. Tuntui kummalliselta ajatella, että voisi turvallisesti kävellä villieläinten keskellä, ja että terasssin eteen voisi ilmestyä outoja vierailijoita. Saimme kuitenkin pari kertaa rappujen eteen rauhassa märehtiviä antilooppeja, edestämme vilisti paviaanilauma villisti kiljuen ja seurasimme kymmenien elefenttien laskeutumista jonossa vastakkaiselta vuoren rinteeltä samalla kun söimme parvekkeella lounastamme.
Kun ajoimme lähtöpäivänä Johannesburgin lentokenttää kohti, poikkesimme Pretorian kaupungissa.
Pretoriaa lähestyttäessä oli kaksi valtavaa n. 20 metriä pitkää valomainosta, jotka saivat hyvälle mielelle. Ensimmäissä oli teksti: JESUS LOVES YOU. Sen alareunassa oli viittaus tuttuun raamatunkohtaan Joh. 3:16.
Toinen 20-metrinen valomainos yllätti: siinä oli nuoren tytön kasvot, joille tuuli oli puhaltanut vaaleaa tukkaa. Teksti kertoi FOCUS ON GOD sekä viittaus Jesajan kirjaan.
Tunsin mielessäni, että näihin sanoihin tiivistyi koko matkani Etelä-Afrikkaan, kaikki näkemäni eläimet ja muut luonnon ihmeet. Kaikki tiivistyi ajatukseen Luoja Jumalasta ja siihen, että hän on kaiken takana, että koko tarkoituksenmukainen monimuotoisuus ja ekosysteemi ei ole vain puhtaan sattuman tulosta, vaan että kaiken takana on ihmeellinen äly ja suunnitelma siitä, miten kaikki toimii.
Yhdenkään seepran nahka ei ole samanlainen, kuten meidän jokaisen sormenjälkikin on erilainen.
Focus on todellakin Jumalassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti