Sain joululahjaksi pikkiriikkisen hyasintin. Odottelin kiinnostuneena sen puhkeamista kukkaan, mutta niin ei valitettavasti tapahtunut. Lehdet kellastuivat päistään, ja kukinto kuivui ja käpertyi. Kun irrotin suojaruukun ja tarkastelin kasvin juuria, niitä oli runsaasti - purkki tupaten täynnä - mutta kukkia tämä pikkuruinen ei jaksanut.
Monta kertaa toiveillemme käy samalla tavalla. On odotuksia, että asiat voisivat onnistua ja tulosta syntyä, mutta jostain syystä homma ei ota sujuakseen, eikä voimaa löydy projektin loppuunviemiseen.
Ehkä rohkeuskin on kadonnut joko oman arkuuden ja epävarmuuden alle, tai läheiset ovat voineet sanoillaan keskeyttää tai suorastaan tyrehdyttää epäilyllään koko yrityksen.
Sain ystävältäni Lealta syntymäpäivälahjaksi Jörg Zinkin
kirjan Valoisaa juhlapäivää. Kun ystäväni saapui minua onnittelemaan, hän luki kirjasta runon, joka kertoo päämäärään pyrkimisestä vaikeuksienkin kautta.
En toivota sinulle
elämää jossa ei ole puutteita,
elämää jossa ei ole tuskaa
ja hämmennystä.
Mitä sinä tekisit sellaisella elämällä?
Ei, minä toivotan sinulle
ruumiin ja sielun varjelusta,
Sitä, että eräs kantaa ja suojelee sinua
ja ohjaa sinut läpi kaiken,
mitä sinulle tapahtuu,
kohti päämäärääsi.
 |
| Kotikaupunkini Jyväskylän bussit julistavat seurakunnan viestiä Toivoa on. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti