Eräs naistenpäivän tarina

Monissa Vanhan testamentin kertomuksissa puhutaan perheistä, aviomiehistä, vaimoista ja lapsista.
Muistamme Abrahamin vaimon Saaran, joka joutui kärsimään sen ajan naisen suurinta häpeää: hän ei onnistunut synnyttämään lasta. Niinpä hän turvautui epätoivoisena kepulikonstiin, hän tarjosi orjattarensa Hagarin miehelleen. Jonkin ajan kuluttua Saaran suunnitelma toteutuikin, kun Hagar alkoi odottaa lasta.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt onnellisesti, perhe-elämä alkoi pahasti takkuilla, Hagar muuttui niin ylimieliseksi Saaraa kohtaan, että Saara kuritti häntä ja Hagar joutui häntä pakenemaan. Tällä kertaa Hagar vielä palasi takaisin, mutta sitten syntyi vakava riita. Kun Saaran oma poika, Iisak, oli jo syntynyt ja hänelle pidettiin suuret pidot, niin Saara huomasi Hagarin pojan juhlissa ilvehtivän.

Tämä suututti Saaran niin pahasti, että nyt hän oli valmis ajamaan Hagarin poikineen lopullisesti tiehensä. Abraham oli tilanteesta kovin pahoillaan, mutta Jumala kehotti häntä noudattamaan Saaran mieltä. Hän lupasi, että Ismaelillekin kävisi vielä hyvin.

Raamattu kertoo tapahtumasta näin.
Aabraham nousi aamulla varhain, otti leipää ja vesileilin, pani ne Hagarin selkään ja lähetti hänet ja Ismaelin matkaan. Hagar lähti ja harhaili Beerseban autiomaassa.
Mutta kun vesi loppui leilistä, hän jätti pojan pensaan alle ja meni istumaan syrjemmälle, noin jousenkantaman päähän, sillä hän ajatteli: "Minä en kestä nähdä lapsen kuolevan."
Ja Hagarin istuessa syrjempänä, poika alkoi ääneensä itkeä.
Jumala kuuli pojan valituksen, ja Jumalan enkeli kutsui taivaasta Hagaria ja sanoi hänelle: 
"Mikä sinun on, Hagar? Älä ole huolissasi. Jumala on kuullut pojan itkun. Nouse, nosta poika maasta ja pidä hänestä hyvää huolta. Minä annan hänestä polveutua suuren kansan."
Ja Jumala avasi Hagarin silmät niin, että hän näki lähellään kaivon, ja hän meni täyttämään leilin vedellä ja antoi pojan juoda. 

Näin naistenpäivänä kertomus saa lohduttaa meitä, jotka olemme huolissamme tyttäristämme ja pojistamme. Enkeli lohduttaa, että Jumala on kuullut pojan itkun. Hän kuulee nykyäänkin lasten itkun, hän tuntee heidän pettymyksensä, pelkonsa ja surunsa.

Hän muistuttaa meitä myös omasta osuudestamme seuraavan sukupolven hoivaamisesta, että se varttuisi mahdollisimman tasapainoiseksi ja hyvinvoivaksi, vaikka monet uhkat vaanivatkin sen ympärillä. Taivaallinen Isä itse  kehottaa pitämään pojasta huolta. Huolenpito on jatkuva prosessi, joka ei lopu varsinkaan silloin, kun asiat eivät suju, nuori tuntuu olevan tavoittamattomissa ja tilanne jopa toivoton. Mutta juuri silloin välittämistä ja huolenpitoa erityisesti tarvitaan.

Pian Jumala avasi Hagarin silmät, niin, että hän näki lähellään kaivon, jonka vesi koitui pojalle ja hänelle itselleen pelastukseksi.

Tämän kansainvälisen naistenpäivän kysymys kuuluukin: mistä löytyvät elämämme kaivot?

Hyvää naistenpäivää kaikille blogin lukijoille!