Ilo elää Ilomantsissa

Me kolme opiskeluajan kämppistä, Riitta, Milja ja minä matkasimme muutamaksi päiväksi Ilomantsiin tapaamaan porukkamme neljättä jäsentä, Pirkkoa.

B&B Kuuksenkaari toimii entisen koulun tiloissa

Majoituksen varasimme Kuuksenvaaran entiseltä koululta. Entisiä kouluja tuntui Ilomantsissa riittävän: parhaimmillaan kunnassa oli toiminut 50 koulua, nyt enää kaksi. Luvut puhuvat selvää kieltä työpaikkojen siirtymisestä kauas ja maaltamuutosta.
Meistä tuntui aika tunnelmalliselta asua vanhassa luokkahuoneessa, jossa tilaa oli riittämiin.

Möhkön suunnalta löytyy vielä juoksuhautoja

Ilomantsilaisen ystävämme mies on ollut rajavartijana, niinpä meillä olikin paras mahdollinen opas, kun hän kuljetti meitä rajan tuntumassa, näytti ja kertoi sodan aikaisista tapahtumista. Minulle oli uusi asia, kuinka ankaria taisteluja Ilomantsissa oli käyty, miten suomalaiset olivat onnistuneet torjumaan monta vaarallista hyökkäystä. Sota kosketti ankarasti myös Ilomantsin itäisiä osia, joista ihmiset joutuivat lähtemään evakkoon. Osa pitäjästä jouduttiin luovuttamaan rauhanteossa Neuvostoliitolle.

Sää suosi meitä matkalaisia, elokuun viimeiset päivät olivat aurinkoisia, jopa suorastaan helteisiä. Vierailimme Petkeljärven kansallispuistossa, ihailimme upeaa, suorarunkoista mäntymetsää ja vaelsimme helppokulkuisia tasaisia polkuja hiekkapohjaisessa maastossa.

Laajat näkymät vaaran laelta

Paluumatkalla poikkesimme Heinävedellä Valamon luostarissa. Se olikin meille tuttu paikka. Itse olen ollut siellä kirjoittajakurssilla, ja Milja on ollut siellä pari kertaa vapaaehtoisena puutarhatöissä muutama vuosi sitten.

Parppeinvaaran karjalaisia rakennuksia. 

Puhuimme ortodoksisuudesta, siitä miten se eroaa luterilaisuudesta.Ortodoksi-isät puhuvat paljon kilvoittelusta. Se on luterilaiselle ajattelutavalle melko vieras käsite.
Raamattu tosin kehottaa meitä kaikkia:
Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus.  1. Tim. 6

Kilvoittelu sana tarkoittaa UT:ssa kilpailua, usein juoksukilpailua. Uskon elämässä emme kilpaile toistemme kanssa siitä, kuka on paras. Kilpailun
tarkoitus on päästä maallisen elämän päätteeksi
taivaan kotiin. Jeesus itse antaa omalla elämällään esimerkin kilvoittelusta. Hän ei lähtenyt Paholaisen houkutuksiin helposta ja loistokkaasta elämästä, vaan turvasi Sanan lupauksiin.
Samalla tavalla myöskään me nykyisen ajan uskovat emme saisi rakentaa elämäämme ympäröivän maailman arvojen mukaan, vaan elämän suunta ja ohjeet pitäisi etsiä Raamatusta.

Kilvoittelua tästä näkökulmasta voisi olla vaikkapa vähempi somessa roikuminen ja sen sijaan Raamattuun tarttuminen entistä useammin. Apua kilvoitteluun saa osallistumisesta raamattupiiriin ja jumalanpalveluksiin, joissa puhutaan Raamatun mukaisesti.

Ne jotka juoksevat maratoneja tai muita pitkiä lenkkejä, puhuvat reitin varrella olevista juottopisteistä, joissa tarjotaan juoksijoille vettä. Tällaista voimaannuttavaa vettä voivat olla juuri srk:n yhteiset kokoontumiset, joissa tankataan kilvoittelijaa eteenpäin.

Jos kilvoittelija käyttää vain kaikki rahansa, voimansa ja energiansa oman itsensä mukavuudeksi, voi olla, että häneltä kilpailu tyystin unohtuu, ja hän nyykähtää tien varteen.

”Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. 

Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi.” Hepr. 12

Ikonostaasi Valamon luostarista