Kasvamme alaspäin

 Olin varannut Unkarin-matkalle Budapestista kertovan runokirjan, jota rupesin lukemaan ääneen matkakavereilleni. Mutta kuinka kävikään?
Olin ehtinyt lukea kolmisen runoa, niin kumpikin kaverini nukkui jo umpiunessa, vaikka oli vasta iltapäivä.
Ehkä olisi pitänyt valita toinen kirja.

Mutta kirja Kasvamme alaspäin ei ole pettänyt koskaan, eikä pyydystänyt päikkäreille.
Runoilija Erzebet Turmezei syntyi 1912, opiskeli Budapestin yliopistossa, toimi diakonissana sekä kehitti kirkkonsa virsirunoutta.
Kopioin tähän hänen muutamia minua koskettaneita runojaan.

MAHDOLLISUUTEMME

Ilman jalkojakin
voi kävellä keskelle maailmaa
ja molemmat jalat tallella
pyöriä itsensä ympärillä.
Ilman jalkojakin
voi etsiä kadonnutta
ja molemmat kalat tallella
mittailla katuja aikaa tappaakseen.
Jalat tallella kiertää kehää,
ilman jalkoja avartaa näköalojaan.
Kyllä voi, kyllä
saada Kristukselta jalkojen tilalle siivet.


HYVÄÄ, HUOMENTA, ARMO

Eilinen taakka oli eilinen.
Huomisen varjo vasta huomisen.
Ja joka aamu uudestaan
ikuista matkakumppania
tervehtiä saan.
Hyvää huomenta, Herrani Jeesus!
Hyvää huomenta, Ilo!
Hyvää huomenta, Rauha!
Hyvää huomenta, Armo!


JOS EN TEE YHTÄÄN MITÄÄN

Nyt ei ole kiirettä,
nyt en juokse,
nyt en suunnittele,
nyt en tahdo.
Nyt en tee yhtään mitään,
annan vain Jumalan rakastaa.

Nyt tyynnyn,
nyt olen levolla,
rauhassa, vapaana
kuin heikko lapsi,
enkä tee yhtään mitään,
annan vain Jumalan rakastaa,

Kun valo hyväilee
ja hiljaisuus ottaa syliinsä
ja virtaa minuun
ja luo minua uudeksi,
kun en tee yhtään mitään,
annan vain Jumalan rakastaa:

on uusi hedelmä tulossa . . .
toisia varten . . .
kypsymässä hiljaa
voima ja voitto . . .
annan vain Jumalan rakastaa.