Elävää vettä

Olen tammikuun tyttö ja vietän tänään syntymäpäivääni. Vaikka syntymäpäiväni on tammikuussa,
se ei ole kuitenkaan minun suosikkikuuni, sillä usein tammikuussa olo on uneliasta ja harmaata joulun värikkyyden ja valojen jälkeen.
Nyt tänä vuonna on ollut erityisen harmaata ja märkää. Lumi näyttäytyi muutaman kerran joulukuusssa täällä Jkl:n korkeudella, mutta nyt maa on ollut pitkään paljaana.
Näin vesisateiden keskellä viime sunnuntain tekstien aihe Elävää vettä, ei tuntunut kovinkaan etäiseltä ajatukselta sadepisaroiden ropistessa.

Joh. 5. kertoo Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamisesta Sykarin kaupungin kaivolla. Kohtaaminen oli monin tavoin erikoinen, koska Jeesus pyysi samarialaiselta naiselta vettä. Nainenkin ihmettteli tätä kovasti, sillä juutalaiset eivät olleet missään tekemisissä samarialaisten kanssa. He pitivät samarialaisia sekakansana ja itseään parempana. Outo oli myös heidän keskustelunsa. Jeesus puhuu naiselle arvoituksellisesti: - Jos sinä tuntisit Jumalan lahjan ja hänet, joka sanoo sinulle:"Anna minulle juotavaa", niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.
Nainen ihmettelee Jeesuksen sanoja ja sitä, mistä tämä saisi elävää vettä. Jeesus vastaa hänelle:
- Jokainen joka juo tätä vettä, tulee uudelleen janoiseksi, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, sille ei ikinä tule jano. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.

Jeesuksen sanat kertovat siitä tyytyväisyydestä, rauhasta ja ilosta, joka syntyy hänen lähellään.
Todellinen ilo syntyy vain kestävistä asioista. Uudet tavarat, joita minäkin jo pari päivää sitten olen  syntymäpäivän kunniaksi saanut (kukkia, kakku, liesi, kuulokkeet puhelimeen, marisukat, varakassi Schjerfbeckin tyyliin) antavat kyllä iloa aikansa, mutta lahjat vähitellen vanhenevat ja joutuvat roskiin. Kukat kuihtuvat, kakku syödään, liesi menettää tehonsa, kuulokkeet rikkoutuvat, marisukat kuluvat ja varakassi varmaankin hukkuu. Kuulostaa varsin surkealta.

Ajallisista tavaroista joudumme jossain vaiheessa luopumaan, eivät ne kestä ikuisesti.
Jeesuksen tarjoama elävä vesi kuitenkin virkistää yhä uudelleen ja meidät valtaa ilo.

Miten sitten saamme tällaista vettä?
Kun luemme Raamattua, osallistumme seurakuntamme toimintaan, käymme ehtoollisella ja etsiydymme Jeesuksen lähelle, silloin löydämme jotain pysyvää. Kun juomme tätä elävää vettä,
kasvaa voima ja rohkeus elää kristittynä. Pian uskaltaudumme viemään hyvää sanomaa toisillekin.
Pienestä alusta kasvaa suuri puro ja virta.

Yläkuva Jordanin alkulähteeltä, alemmassa Jordan on kasvanut ja jo kuohuaakin.